Takakannesta: Kaikki tiesivät työmatkailun säännön numero kaksi: voit nyökätä sellaiselle matkustajalle, jonka olet nähnyt huomattavan monta kertaa, tai jopa, todellisessa ääritapauksessa, vaihtaa hänen kanssaan vinon hymyn tai silmienpyörityksen kun kaiuttimista tulee konduktöörin kuulutus, mutta missään tapauksessa kenellekään ei milloinkaan, ei ikinä, puhuta. Paitsi jos on ruuvit löysällä. Ja Ionalla ei ollut, sanokootpa muut mitä hyvänsä.

Hauska yksityiskohta. Kun luin kirjaa viime kesänä olimme käymässä Lontoossa ja matkasimme samalla junalla Hampton Courtiin ja vierailimme kirjassakin mainitussa labyrintissa.

Vapautettu pks-miitissä Musiikkitalolla.

Nappasin miitistä mukaani.