Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Seitsemän naista, kukin kotoisin eri maasta. Kuolemanjälkeisessä välitilassa, josta ei voi paeta – paitsi sanojen, kertomusten avulla.

Newyorkilainen performanssitaiteilija Shlomith, moskovalainen pääkirjanpitäjä Polina, brasilialainen sydänsiirtopotilas Rosa Imaculada, marseillelainen hienostorouva Nina, kurkkusyöpää sairastava hollantilainen Wlbgis, mallintöistä haaveileva senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen teinityttö Ulrike ovat päätyneet valkoiseen tyhjään tilaan. Aika sellaisena kuin me sen ymmärrämme on lakannut olemasta. Naisten ruumiilliset tarpeet sammuvat vähitellen. Ensin katoaa kyky tuntea kipua ja nautintoa. Pikkuhiljaa koskettaminen ja oman ruumiin aistiminen muuttuvat mahdottomiksi.

Mitä on tapahtunut? Mikä on koitunut naisten kohtaloksi?

Lindstedtin odotettu toinen romaani leikkii eri lajeilla esseestä luentoon ja sadusta näytelmään, runoutta unohtamatta. Teksti kuljettaa lukijaansa milloin humoristisesti, milloin raivoisasti kohti viimeisiä sivuja – kohti kuoleman vääjäämättömyyden aina yhtä käsittämätöntä ajatusta.

6. painos
Teos 2017

- Finlandia-palkinto 2015
- Runeberg-palkintoehdokas
- Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokas

Olen marraskuussa 2014 lukenut Lindstedtin Sakset (https://www.bookcrossing.com/journal/12684118/), mutta tämä saa tilan- ja ajanpuutteen takia jatkaa matkaansa mahdollisimman pian..

Kirja varattu MeiMeiK:lle, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa.

Tipautan kirjan postilaatikkoon Helposti-kuoressa joko illalla tai sitten huomenaamulla. Remontin takia täällä huiskii nyt iso luuta ja on kiva, ettei kaikkia kirjoja tarvitse vapauttaa villisti :)

Hyviä lukuhetkiä kesäpäiviin!

Kiitos Taryalle toivekirjoista, jotka saapuivat jo eilen minulle eri reittejä. :)

Oneiron on pysytellyt rohkeasti toivekirjalistallani, vaikka en ole kuullut teoksesta kovin innostavia kommentteja, lukuun ottamatta tiettyä Finlandia-palkintoa.

Pääsinkin lukemaan Oneironia nopeasti sen saatuani, sillä edellinen luettavana ollut kirja loppui sopivasti. Kirjan alku tuntui omituiselta, mutta alkusivuista päästyäni kokonaan valkoiseen tilaan, henkilöhahmojen erilaiset tarinat nappasivat minut otteeseensa. Hyvä sattuma oli että katsoin lukemisen aikaan Unorthodox-sarjaa, ja tästä kirjasta löytyi monet selitykset sarjan ortodoksijuutalaisten säännöille. Pidin kirjasta lopulta todella paljon, ja päästyäni kirjassa toiseen osioon, en olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni.

Vapautettu Nummen kirjaston kirjojen vaihtohyllyyn. Lukuiloa!