Takakannesta: "Tove Jansson (1914-2001) kietoo lukijan pikkusormensa ympäri näissä "muistelmissa", joiden ympäristöinä on milloin isän, kuvanveistäjä Viktor janssonin, ateljee 1920-luvun Katajanokalla, milloin kesäinen Pellinki, meren lahdet ja poukamat. Teoksen "oikeita" henkilöitä ovat ukkki, mummi, isä, äiti, Anna ja Jeremiah sekä täti jolla on idea ja Poju, jolla on aina nuha. Mutta yhtä oikea on Jumala, joka asuu kivikkopuutarhan takana. Kirjassa lomittuvat lapsen arkipäivän tyyni realismi, idylli ja satu, jota rohkea mielikuvitus kuohuttaa. Ja niin ymmärrämme, mistä muumipeikot ovat peräisin."

Minua nämä muistelmat eivät kyllä kietoneet pikkusormen ympäri, ja vaikka ymmärrän, että kyseessä ovat lapsen mielikuvat ja kuvitelmat, kirja oli sävyltään usein hyvin synkkä ja jopa jollain lailla ahdistava. Varmaankaan ei voi missään nimessä sanoa, että Toven lapsuus olisi ollut onneton, ainakaan hän itse ei vaikuta ahdistuneen synkistäkään kuvitelmistaan, vaan päinvastoin ne tuntuvat ruokkkineen hänen mielikuvitustaan entisestään. Ja jonkinlainen kiinnostua kaikkea synkkää ja pelottavaa kohtaan hänellä selvästi on ollut jo lapsena, joka kyllä selkeästi myös näkyy muumitarinoissa. Mutta en vain jostain syystä pitänyt tekstin sävystä ja tyylistä hirveän paljon.

Tarjolle päivän miittiin!

Miitistä napattu. Tove alkoi kiinnostaa, koska olen katsonut hänestä elokuvan.

Mielikuvitusta pienellä Tovella on ollut. Pidin eniten kiven vierittämisestä ja puurappusiin tulleista haukkapaloista. Onkohan mahtanut sattua oikeasti vai onko mielikuvitus kerronnan syytä?
Luettu välipalahaasteeseen 117 sivua. Kirja on BON pokkari joten erilainen sivumäärä kuin toisessa kirjassa.
Tove Jansson on myös toukokuun 2024 kirjailija Kuukauden kirjailija- lukuhaasteessa.

Lukuiloa löytäjälle