Valtaporvari Joakim Måns painoi syvälle päänsä astuessaan nuoren lesken Priitta Niilontyttären torppaan. Hän oli tullut pyytämään Priittaa piiaksi taloonsa, eikä sorealla Priitalla ollut valinnan varaa, sillä hänen miesvainajansa oli raskaasti velkaantunut valtaporvarille. Ratkaisu oli Priitalle tuskallinen, sillä Månsin talossa hän väistämättä tapaisi myös Joakimin veljen Hannu-papin, nuoruutensa suuren rakkauden. Ja sydämessään hän tiesi, ettei tuo kielletty tunne ollut vielä sammunut.

Mutta sitä ei oivaltanut valtaporvari Joakim, jonka intohimo kukkeaa Priittaa kohtaan oli alkanut liekehtiä. Priitta suoritteli askareitaan Månsin talossa - velkaorjana, kahden miehen yhä polttavammaksi käyvän intohimon paineessa. Samalla kun hän kävi ankaraa sisäistä taistelua pystyäkseen tekemään oikein, hän aavisti, että ratkaisut olivat pelottavasti riistäytymässä hänen käsistään...

1600-luvun Turun verevä elämänmeno ja Unikankareella seisovan mahtavan tuomiokirkon varjo luovat kehykset tälle intohimontäyteiselle tarinalle, joka tempaa mukaan vastustamattomasti.

Olen lukenut toisen kappaleen tätä kirjaa:
https://www.bookcrossing.com/journal/12356947/

Cafe Kakolan miittiin tarjolle.

Otin mukaan ihan Turku-kytköksen takia. "1600-luvun Turun verevä elämänmeno" kuulosti kiehtovalta