Pohjanlahti tyrskyää, viimat heittävät suolaa rannalle, meri kohtaa maan. Siellä he elävät, kalastajakylän ihmiset. Ruumiin ikävän, kaipuun, epätoivon ajamina he etsivät onnea, toinen toistaan.

Noora on jättänyt tämän maiseman, avioitunut, eronnut, palannut juurilleen. Mutta eletty kuohuu suonissa, vaatii tekemään tilit selviksi.

Noora kertoo oman tarinansa, Maili, Nooran äiti, omansa, ja kolmantena puhuu Ensio, Mailin mies ja Nooran isä. Maili, vahva vaistonainen, on kysynyt vain omalta verenkäynniltään, mikä on oikein. Entä Ensio - onko hänestä koskaan ollutkaan Mailille mieheksi? Pystyykö Noora näkemään elämässään horisontin taakse, vai onko hän ikuisesti kalastajakylän ja verenperinnön vanki?

Unelma ja petos, pettymys ja toivo solmivat heidät yhteiseen kohtaloon, he ovat kuin verkon silmässä kalat.

Jätin hyllyyn, jossa on vapaasti otettavia kirjoja.