Klassikko vuodelta 1847, suomentanut Kaarina Ruohtula, joka on myös kirjoittanut esipuheen. Kirja on kertomus köyhästä Jane Eyrestä, hänen lapsuudestaan, elämästään kotiopettajattarena sekä hänen suuresta rakkaudestaan.
Kovakantinen, kangaspäällysteinen ja nahkaselkämyksinen mutta kansikuvaton järkäle Messukylän kirjaston kirjanvaihtohyllystä.

Auh, minkä tiiliskiven kannoin miitistä kotiin, missähän tätäkin sitten säilytetään?! Joka tapauksessa itse kirja on "jäänyt lukematta", vaikka filmatisoinninkin olen joskus nähnyt. Tämä painos näkyy ilmestyneen Kariston Maailman kirja-aarteet sarjassa 1985. TBR-pinoon.

Luin Kotiopettajattaren romaanin viikko sitten viikonloppuna lähes tulkoon yhdeltä istumalta. Vieläkin huomaan välillä palailevani kirjan tunnelmiin, en mihinkään yksittäisiin tapahtumiin tai tarinaan vaan siihen fiilikseen, joka minulla oli lukiessa. Jännittävää miten yli 170 vuotta sitten kirjoitettu tarina voi saada nykyihmisen näin pauloihinsa. Tekstin voima on valtava, kun se oikein osuu ja uppoaa.

Tämä kirja oli yksi pisimpään tbr-jonossani olleista kirjoista ja yksi syy, että sain siihen tartuttua juuri nyt oli tämä koronahässäkkä, kun ns. tyhjiä hetkiä on ainakin meillä tavanomaista enemmän. Näin pääsin alkuun ja hyvään vauhtiin kirjan kanssa.

Kirja jää nyt odottamaan vapautumista ja uusia lukijoita.