- Miau, miau. Siinä kaikki mitä yhdeksänvuotias Conor sanoo ensimmäisellä terapiakäynnillä.

Nappasin tämän lottulin hyllystä, kun olen Haydenin omaelämäkerrallisista pitänyt. Tähän suhtauduin alunperin epäillen ja kyllä tämä huono olikin! Alku oli ihan ok, mutta sitten suunta oli vain alaspäin. Mikäli käsitin oikein, tämä on suomennettu alkuperäisestä käsikirjoituksesta, jota ei ole edes englanniksi julkaistu. En kyllä ihmettele yhtään, en minäkään tätä julkaisisi. Tai sitten olisi tarvinnut kovasti kustannustoimittajaa ja useita uudelleenkirjoituskertoja. Luin tätä ehkä n.sivulle 200, loput sitten luin hypähdellen ja selaillen, kun halusin kuitenkin tietää, olinko arvannut syyn Conorin käyttäytymiseen. Ja olinhan minä. Jotain ainesta tässä kirjassa täytyi kuitenkin olla, kun loppu jaksoi kuitenkin hiukan kiinnostaa. Kummalliselta tuntui, että tämä oli kuitenkin tavallaan vetävää ja sujuvaa tekstiä, virheet olivat enemmän rakenteessa.

Minua tässä kirjassa olisi kiinnostanut juuri Conorin tarina. Valitettavasti kirjailija halusi kertoa samalla kliseisen tarinan menneisyytensä vaivaamasta, eronneesta psykiatrista, hyväksikäytetyn tytön kasvutarinan ja jonkinlaisen fantasiatarinan työläistytöstä, joka valitaan yhteisönsä pyhäksi naiseksi. Ei toimiva ratkaisu. Kirjassa oli myös muutama minua suuresti ärsyttänyt virhe. Jos päähenkilö kerran ensin saa hermoromahduksen autonsa ratissa keskellä Manhattania, miten hän voi vähän ajan kuluttua väittää, ettei heillä ollut ikinä Manhattanilla autoa? Tai kuka jättää oksennustautisen pikkulapsen autoon yksin istumaan siksi, että lapsen sisar pääsisi haluamaansa hampurilaispaikkaan? Tai kuka päästää n.8- ja 4-vuotiaat (oma arvioni) käymään yksin kauempana vessassa kansallispuistossa keskellä jyrkänteitä ja syviä rotkoja?

Pidin tosin kirjan aivan viimeisistä lauseista. En ollut arvannut tätä ennalta, ja herätti ajatuksia. Kirja menee takaisin lottulin kirjahyllyyn.

Kirja pääsi käväisemään takaisin hyllyssäni, mutta jatkaa matkaansa samantien;
Serkkuni on pitänyt kaikista Torey Haydenin kirjoista ja hän saa kirjan huomenna.

EDIT: 25.4.2008 kirja on takaisin kotona, lainaaja ei vain ole tehnyt merkintää, pitääpä muistuttaa :D

Hmm.. tätä kirjaa on vaikea arvioida, samaan soppaan on laitettu liian monen keiton ainekset ja vaikka tarinat sujuivatkin kauniisti eteenpäin, olisin mielelläni lukenut tämän kirjan kolmena erillisenä kertomuksena.

Erikoisesti lomittain kerrottu... mutta ärsyttävästi noin sivulla 150 jo aloin aavistella mikä Conorin oli saanut taantumaan niin että hän saa autismi-diagnoosin, sivulla 250 olin jo suunnilleen varma ja loppu ei siksi yllättänytkään, paitsi kirjan ihan vihon viimenen lause.

Jaksoin lukea kirjan kokonaan... suorastaan ahmin tarinan, mutta silti en aio antaa tähtiluokitusta ollenkaan, koska haluaisin antaa jokaiselle tarinalle omat tähdet enkä keskiarvoa näistä...

CONTROLLED RELEASE NOTES:

BC-pikkujouluihin, lukuiloa!

Nappasin kirjan BC-pikkujouluissa. En ole vielä lukenut yhtäkään Haydenin kirjaa, mutta niitä on kehuttu paljon.

Yritän saada vanhimpia kirjoja hyllystäni pois ja tämä on tällä hetkellä kaikista vanhin. Kirja on lojunut hyllyssäni kymmenen vuotta monen muun Haydenin kirjan seurana, sillä minua on vähän pelottanut tarttua niihin.

No. Tämä ei ehkä ollut paras valinta ensimmäiseksi Haydenikseni. Alku oli mielenkiintoinen ja äidin kertoessaan tarinaansa ajattelin sen liittyvän oleellisesti siihen, miksi Conor oli taantunut. Mutta yhtäkkiä hypättiin johonkin äidin fantasiamaailmaan, joka tuntui kovin irralliselta ja kyllästytti minua todella. Aloin jossain vaiheessa hypellä fantasiatarinassa, mutta epäilin, että siitä löytyisi jokin yhtymäkohta äidin ja Conorin tarinaan. Juu, löytyi, jossain sivun 300 hujakoilla...

Olen samoilla linjoilla Silkin kanssa. Mielestäni koko fantasiaosuus oli aika turha, sillä se ei oikeastaan selittänyt paljoa Lauran tarinasta. Olisin kaivannut enemmän tuokioita Conorin kanssa, tosin arvasin jo aika pian alkumetreillä mikä hänet oli saanut taantumaan. Lopussa ihmettelin, kun tarina sivulla 515 muuttui jännityskertomukseksi, jotenkin se ei ollut linjassaan kirjan pääasian, eli psykiatrian ja psykiatrikäyntien kanssa. Tarinassa oli muutenkin hyvin paljon ihmeellisiä sivujuonteita, se olisi todellakin kaivannut aika paljon editointia. Mutta loppu, siis viimeinen sivu ja viimeiset lauseet, oli todella yllättävä ja jätti aika paljon avoimia kysymyksiä.

Aion kyllä antaa mahdollisuuden vielä toisellekin Haydenille, sillä aiemmista journaleista ymmärrän, että tämä kirja kaikessa huonoudessaan ei ollut hänen peruskauraansa.

Kirja on 12/27 itselleni asettamassa "TBR-vuoren louhinta: vuosina 2008-2016 saadut" -haasteessa.

Kesäpäivien kirjabuffaan. Lukuiloa!

********************************
Onnea, olet löytänyt vapauttamani kirjan! Se on nyt sinun - voit pitää sen, antaa tuttavallesi tai vapauttaa edelleen. Kiitos kun ilmoitit löytäneesi kirjan! Mikäli haluat, olet tervetullut liittymään Bookcrossing.comiin. :)

Congratulations, you've found a book I've released in the wild. It's yours now - you can keep it, give to someone you know or release it back in the wild. Thank you for letting me know you've found it! If you want, you're welcome to join Bookcrossing.com. :)