Johnny Cash kertoo muistelmissaan matkastaan Arkansasin puuvillapelloilta countryn kuuluisimmaksi kapinalliseksi ja amerikkalaisen juurimusiikin patriarkaksi. Memphisin legendaarisella Sun Recordsilla Elviksen tavoin uransa aloittanut Cash saarnaa musiikista, uskosta, historiasta, maasta sekä rakkaudesta vaimoonsa June Carter Cashiin. Hän kertoo autojen romuttamisista, amfetamiinista, alkoholista, epätoivosta ja lentomatkastaan sairaalan sängyssä. Herra Cash kertoo myös kuinka Carl Perkinsin Rock ’n’ roll -klassikko Blue Suede Shoes sai nimensä, miksi hän nauroi ääneen katsoessaan arkussaan makaavaa Roy Orbisonia ja kuinka Beasty Boys-, Run-D.M.C.- ja Red Hot Chili Peppers -tuottaja Rick Rubin auttoi häntä luomaan viime vuosien kiitetyt American Recordings -levytykset.

Kirjaan perustuvan elokuvan ensi-ilta oli 3.2.2006. Elokuva on palkittu 17.1.2006 pidetyssä Golden Globe -gaalassa Parhaana elokuvana komedia/musiikki -sarjassa. Elokuva sai myös palkinnot parhaasta naispääosasta (Reese Witherspoon) ja parhaasta miespääosasta (Joaquin Phoenix).

EDIT: Kirja lähtee kiertämään rinkinä. Osallistujat ovat: Rafangel (Forssa), Lunatum (Oulu), Millam (Oulu), Aava (Jkylä), Ruzena (Hlinna) ja Myntti (Tre).

EDIT2: Postitin kirjan tänään 20.3.2006 ringin ensimmäiselle osaanottajalle Rafangelille. Lukuiloa!

.

Cash saapui tänään 22.3.
Joutuu hetkeksi TBR-pinoon, kun kokeet painavat päälle..
Mutta luen niin nopeasti kuin kykenen!

Lähetin Cashin eteenpäin Lunatumille 7.4.

Tykkäsin kirjasta kovasti. Vaikka Cash ei kuulu lempiartisteihini enkä hänestä kovin paljoa aiemmin tiennytkään, kirja oli todella kiinnostava. (lempibiisini Cashilta on muuten Folsom Prison Blues) Tahdon ehdottomasti nähdä myös elokuvan!!

Kirja saapui tänään. Nähtäväksi jää, koska ehdin lukea, kun on muutamia rinkikirjoja edellä.

Kirja pääsi kanssani vähän retkeilemään; viikonlopun aikana oli ihana lukea sitä ulkona keväisessä auringonpaisteessa moottorikelkan päällä istuskelleen, kauempana nuotio makkaranpaistoa varten ja koiranpentu odottamassa kävelylle lähtöä. Voiko parempaa päivää enää toivoa...

Mutta sitten itse kirjaan. Pidin tyylistä; hypittiin paikasta toiseen aivan kuin juttuja muistellessakin. Lapsuuden ja nuoruuden kuvaukset puuvillapelloilta ja muutenkin olivat parasta kirjassa. Kirjasta olisi saanut enemmän irti jos olisi tiennyt heiman enemmän muista kirjassa mainituista henkilöistä(tietotasoni oli suunnilleen nollassa). Kuitenkin pidin kirjasta.

Seuraavaksi kirja jatkaa Millamille.

Pahoittelen että kirja on juminut minulle. Löysin sen viimein hyllyn päältä, edelleen postituskuoressa, jossa se tuli minulle lunatumilta. Alan lukemaan saman tien ja laitan eteenpäin mahdollisimman pian.

Kirjan alkuperäinen nimi - Cash. The Autobiography. - on minusta ylimitoitettu. Suomennoksen versio on lähempänä totuutta. Kirja ei ole mikään omaelämäkerta, sillä elämänsä tärkeimmät käänteet Cash lienee kertonut jo vuonna 1975 ilmestyneessä Man in Black -omaelämäkerrassaan. Pikakelaus saadaankin tämän kirjan 6 ensimmäisellä sivulla. Sen jälkeen alkavat pätkittäiset muistelut, joista kirja on kasattu. Varsinkin loppu on rasittavaa luettavaa, enemmänkin siinä yritetään sanoa pari sanaa jokaisesta Cashin elämää vähänkään sivunneesta tyypistä, kuin muistella mitään tärkeää. Toki ajoittain kirjaa on hyvinkin mielenkiintoista lukea, ja se antaa päähenkilöstä yllättävän tarkankin kuvan, mutta tuskin sellaista joka hänellä on ollut mielessä.

Laitan eteenpäin Aavalle, jahka saan hänen osoitteensa.

Kirja tuli perille, kiitos Millam.

Heti pitää kuitenkin napista:miksi kannessa ei ole Cash itse? Pöh.Varsinkin kun hänellä on niin ilmeikkäät kasvot. Otan kirjan mukaan junamatkalle, ne kun ovat viime aikoina olleet sen verran pitkiä...

Olen samoilla linjoilla Millamin kanssa: aika heppoisa "omaelämäkerta". Alun lapsuusmuistelmat toimivat parhaiten ja uran alkuvaiheet olisivat kiinnostaneet enemmänkin. Loppua kohden alkoi jo melkein vaivaannuttaa se ystävien ja perheenjäsenien esille nostaminen, ihan kuin ylipitkä Oscar-puhe. Kirjalla on hetkensä, mutta Walk the Line-leffa ajaa kyllä asiansa ja The Man in Black on sisällöllisesti sata kertaa parempi.

Kuuntelin taas repeatillä Hurt-biisiä: vaikka ei ole Cashin oma biisi niin siinä on kappale jonka voisi soittaa omissa hautajaisissaan.

Kiitos Sirah kuitenkin tästä ringistä. Kirja menee seuraavaksi Ruzenalle.

edit 27.11.2006: Arg, olen ollut huono bookcrossaaja. Sain vasta tänään vietyä kirjan Postiin.Pahoittelen ja toivon, että kirja saapuu nopeasti ja turvallisesti Hämeenlinnaan.

Täällähän tämä. Ei viipyminen minua haitannut, tokko muitakaan: Johnnyllä näyttää olevan jonossa enää One More Ride ja kotimatka :)

Pappa täyttää helmikuussa 75, ja kirja on tehty kymmenkunta vuotta sitten eli ikään kuin normaali-ihmisen eläkeiän kynnyksellä. Kaikki uran vaiheet ja saavutukset sekä kaverit listataan, lopuksi aakkosittain ne jotka ilmeisesti vielä oli korrektia muistaa. Lähes kaikki on ollut hyvää kuin omenapiirakka.
Kirja on luettelomainen ja mielestäni varsin ulkokohtainen, vaikka isä Jumala on vahvasti mukana. Teos olikin Billy Grahamin tilaus.

Luinpa kuitenkin! Mielenkiintoisinta oli minustakin puuvillapellolla; hauskoja olivat tietysti kavereiden kohellukset; pysähdyttäviä ihmiskohtaloita näissä taiteilijapiireissä näyttää myös aina löytyvän.

Alkuperäisteoksen kannessa on mestarin komea kuva. Pokkarikannessa on siinä kohtaa ruvettu säästämään. On siinä säästetty toisen tekijän nimestäkin yksi k-kirjain :)

-ruzena

** 4.12.2006 On the road again **

Kirja tuli perille tänään. Kiitos, ruzena.

Cash lähtee tänään vihdoin kotia kohti.

Cash is back.

Ei niin kummoinen elämäkerta. En tykännyt aikajänteestä. Lapsuuden ja nuoruuden kuvaukset puuvillapelloilla olivat kirjan parasta antia! Kieltää ei kyllä voi, että Cash on kuningas- sarallaan.

Tarjoan tätä kirjaa Kirjaviestissä.

Nappasin kirjan kirjaviestistä, kiitos Sirahille tarjoamisesta. Sain kirjan tänään miitissä.

Olen kerran alkanut katsomaan kyseistä palkittua elokuvaa, mutta ajanpuuteen vuoksi en ehtinyt katsoa elokuvaa sinä päivänä. Aikeena on, sillä Reese Witherspoon on yksi suosikkinäyttelijöitäni. Cashistä en oikeastaan tiedä mitään, osittain siksi haluankin llukea tämän kirjan. Ilmeisesti kannattaa odottaa niitä puuvillapeltoja.

Kirja menee nyt TBR-listalle pahnanpohjimmaiseksi, toivottavasti pääsen käsiksi siihen piankin.

Kirja meni lainaksi ystäväni aviomiehelle, palautuu hyllyyni myöhemmin.

Kirja palasi takaisin lukupinoni. :)

No nyt oli tämänkin kirja aika. Ja teen heti kärkeen tunnustuksen, siinä 70 sivun jälkeen aloin vain selailemaan ja lukemaan pätkiä.

Alku kirjasta oli todella mielenkiintoista, Cashin lapsuudesta olisin voinut lukea enemmänkin. Koko Cinnamon Hillin osuus oli niin mielenkiintoinen, että jouluisesta ryöstöstä Jamaikalla lukiessani missasin pysäkillä bussin (joka HKL:n tapaan ei reagoinut myöhäiseen huitaisuuni). Tultuani Tie -osuuteen aloin jo lukemaan valikoiden. Tässä vaiheessa nimien ja kohtaloiden heittely oli niin mahdotonta etten oikein ollut samassa bussissa Johnin kanssa. Täytyy myöntää että 1950-, 1960- ja 1970-lukujen USA:n kantri/rock'n'roll -piirien tunteminen ei ole sitä vahvinta aluettani. En oikeastaan tunne Cashin tuotantoakaan, mitä nyt I Walk The Linen ja muutaman muun.

Johnin huumehuuruisista uranvaiheista kommelluksineen luin jonkin verran. Kaikkea sitä on hänelle tapahtunutkin. Ihme, että herra on vielä itse elossa. Mutta sitten se lukemiseni hyytyi ja tyydyin skippailemaan sekä tutkimaan kuvia. Täytyy kuitenkin myöntää että tämä oli huomattavasti helppolukuisempi kuin olin kuvitellut, ajattelin että joudun tavaamaan tätä kuin Einari aapistaan. Tyydyn elokuvaan.

Kirja lähtee Elinalle joka nappasi sen Oman Elämänsä Sankareista. Lukuiloa!

Nappasin Cashin "Oman elämänsä sankarit" pussukasta. Kiitos Bookwormess!
Leffa on minulla vielä katsomatta, odottaa tosin dvd:llä. Taidan kuitenkin lukaista kirjan ensin ennen kuin keskityn elokuvaan. Puuvillapeltoja odotellessa..

on the shelf