Isän mielestä sosiaalitoimistoon ei kannata mennä, koska sieltä saa vain merkittyjä rahoja ja kuuntelulaittren hampaaseensa. Niinpä Aaro ryhtyy tekemään murtokeikkoja isoveljiensä Maken ja Jussin ja isosiskonsa Raakelin kanssa. Kun rahaa alkaa kertyä, he ostavat äidille kunnon hautakiven ja itsellensä ja siskoille vaatteita ja telkkarin ja videot. Isällekin he ostavat vaatteita, mutta hän leikkelee ne matonkuteiksi.

Isoveljet velmuilevat keskenään ja ylikonstaapeli Ojanpää kiinnostuu Aarosta ja hänen perheestään. Aaro taas on kiinnostunut Ojanpään tyttärestä, Laurasta. Koulunkäynti sujuisi muuten, mutta yökeikat ottavat voimille ja Aaroa nukuttaa tunneilla. Luokkatoveri Mika ärsyttää minkä ehtii ja lopulta Aaron pinna palaa.

Aaro on vasta 15-vuotias, mutta kantaa huolta koko perheestä. Miten päästä irti rikoskierteestä perhettä pettämättä? Ratkaiseeko suuri pankkikeikka kaiken vai tuoko se vain lisää ongelmia?

Pidin tästä kirjasta erityisesti. Kirjoitustyylissä on jotain mikä tekee lukemisen helpoksi ja nopeaksi.
Tarina on hiukan synkkä, perheen isällä ilmeisesti skitsofrenia ja käyttäytyy välillä pelottavasti.

Aaron huoli kyllä uhkuu läpi, se että jos hakisikin apua perheelle, se saattaa myös rikkoa perheen jos nuoremmat sijoitetaan jonnekin ja isä joutuu hoitolaan.

Kirjan loppu jäi vähän avoimeksi ja jätti itselle ainakin joitakin kysymyksiä, mitä Aaro teki tarkalleen ja miten tästä eteenpäin. Onko tämä nyt hyvä vai huono ratkaisu. Ainakin jotenkin vapauttava loppu, itse tulkitsisin että tulevaisuus näyttää valoisalta, tosin ei ilman vaikeuksia.