Takakansiteksti:

"Meillä on vain tämä hetki

Pikkutyttönä Julia Forrester viihtyi Wharton Parkin kasvihuoneessa, jossa hänen isoisänsä Billy hoiti sukukartanon hienoa orkideakokoelmaa ja soitti radiosta musiikkia kukkasilleen. Aikuisena Julia on konserttipianisti ja elää onnellista elämää, kunnes kokee musertavan menetyksen. Surussaan hän hakeutuu takaisin lapsuusmaisemiinsa Wharton Parkiin ja kohtaa siellä kartanon perijän Kit Crawfordin.
Mutta elämä jatkuu. Kartanon rapistuvien rakennusten korjaustöiden yhteydessä löytyneen vanhan päiväkirjan merkinnät herättävät Julian ja Kitin uteliaisuuden. Mitä Crawfordin suvussa oikeastaan tapahtui sodan aikana? Menneisyydestä nousee esiin salattu rakkaustarina, joka voi tuhota koko Wharton Parkin ja jonka kauaskantoiset seuraukset mullistavat myös Julian ja Kitin elämän.
Lucinda Riley avaa Orkideatarhallaan oven upean sukukartanon elämään toisen maailmansodan alkuhetkistä nykypäivään. Romaani punoo yhteen ihmiskohtaloita täynnä intohimoa, salaisuuksia ja valheita, joiden verkkoon vain rakkaus voi meidät ajaa.

---

Pidin Rileyn tavasta esitellä joukon erilaisia ihmisiä ja kohtaloita, jotka kytkeytyvät toisiinsa kirjan edetessä. Taitava kirjoittaja!
Välillä dramaa oli hieman liikaa ja dialogit aika hupaisaa luettavaa. En saanut otetta hahmoista, enkä tykännyt oikein kenestäkään. Loppuratkaisu ei myöskään päässyt yllättämään. Jäi tämä kuitenkin reippaasti positiivisen puolelle.

Kirja on varattu Pikkikselle.

Kirja vaihtoi omistajaa, lukuiloa! :)

Kiitos toivelistakirjasta Vinya :)! Pidän Rileyn kirjoista, mutta kyllä niissä eroja on. Jännä nähdä, mihin kohtaan tämä sijoittuu tykkäämisasteikollani…

No, ei ihan parasta Rileyta mutta ei huonoakaan. Ehkä kirjan loppuratkaisu meni hieman liikaa siirapin puolelle, mutta pidin kirjan henkilöistä ja tapahtumapaikoista.

Toivelistahippus seuraavalle lukijalle!

Kiitos toivelistakirjasta! :)

Olen hyvin samoilla linjoilla Vinyan ja Pikkiksen kanssa.
Tämä oli mukava luettava, juoni osittain aika ennalta arvattava. Osa juonenkäänteistä oli minunkin mielestä liian saippuasarjamaisia. :D
Kirjassa oli monia ihania henkilöitä.