Takakannesta:

"Veden ääret on ihmisen matka itseensä, syville lähteille. Teos on kirjoitettu poikkeuksellisesti valmiisin otsikoihin, jotka on poimittu kolmen tunnetun runoilijan, Mirkka Rekolan, Jyri Schrekckin ja Harri Kaasalaisen esikoiskokoelmien otsikoista.

Arto Lappi (s. 1966) on ansioitunut tamperelainen runoilija ja suomentaja, joka on kirjoittanut kymmenen ja suomentanut kuusi kirjaa (mm. Jack Kerouacin, Raymond Carverin, Jaan Kaplinskin ja Anne Waldmanin teoksia). Veden ääret on hänen yhdeksäs runokokoelmansa."

Enostone, toinen painos, 2019.

"Otsikkorakennelma" tuntui vähän turhalta, mutta Lapin runot olivat taas kerran nautittavia - hengittäviä ja seesteisiä. Myönteisesti elämään ja olemiseen suhtautuvia.

Tähän kirjan ensimmäiseen runoon palasin useamman kerran:

"Täydellinen tietoisuus,
absoluuttinen korva.
Mahtaa olla rauhatonta, kuulla kotilosta
jokainen loiskahdus

eriteltynä,

valaan painolla
leijaileva neulanen."

Vein tämän Tampereen bc-miittiin ja ujutin sitten Bookgeon kuriirikassiin, kun muistelin, että erpax taisi myös tykätä Lapin runoista? Jos muistan väärin, kirja toki vapaa jatkamaan matkaansa ihan minne vaan :)

Illan miitissä (14.2) sain Bookgeolta täytenä yllärinä Veden ääret. Ihan oikein muistat, lukutuoli, paljon kiitoksia. Taisin miitissä keksiä, kenelle/keille tämän sitten joskus ujutan.

Tämä on ollut rentouttavaa ja valoisaa lukemista, irrottanut hetkeksi jostain ja vienyt ajatukset vaikka luontoon. En malta vielä laittaa tätä kiertoon.

Olen palannut näihin runoihin ja juuri tuohon samaan, mihin lukutuolikin.
Pienet runot ovat toimineet lyhyinä hengähdystaukoina, ajatus on paennut hetkeksi vaikka vaellusmuistoihin.
Lisään tähän muutaman.

"Yhä on metsä

kuin lapsena, hahmotan raajat,

runkojen jalat,
   oksat kuin levitetyt käsivarret.

Puiden syleilyyn, olen
   ollut aina otettu avosylin.

Täällä olen minä
  se joka on pudottanut lehdet,
   se joka olen,

ja on
oravan rapse,
 runkoa vasten."

----------

"Yhdeksänkymmentäyhdeksän
  ohitti häiritsemättä,
    tarvittiin vain yksi,

ja ääni
iäksi tummuneena

pitkälle yöhön
peltopyy
  heinissä huutaa.

Siinä sävelessä
  on kaikkien
    yritettävä saada unta. "

Ostin Lukulaarista Tampereen-reissulla pari kirjaa lisää, jotta maltan laittaa tämän kiertoon. Oli virkistävää palata tällaisten itselleni helppojen runojen pariin, kiitos vielä lukutuoli. Niin ja kiitos, että vinkkasit Lukulaarin uudistuneen.

Ihan omatoimisesti poimin tämän pöydästä runoilijan nimen perusteella. Katsotaan onko myös mieluinen tuliainen.
Kiitos kirjan lisäksi miittiseurasta vieruskavereille!

Tuliaisena tämä ei tehnyt vaikutusta, mutta itse luin runot kyllä. Hauska idea käyttää inspiraationa toisten runoilijoiden teosten otsikoita.
Näissä varmaan olisi pureskeltavaa hitaampaankin lukemiseen, nyt hotkin.
Mutta laitetaan kirja eteenpäin, jos vain jollekin kelpaa.

Kirja haluaa päästä jatkamaan matkaansa ja saa tänään tilaisuuden Deliberin miitissä.

Kiitos runoista! Kirja oli piilossa repun pikkulokerossa. Ehdin jo kaivata kirjaa ja aprikoin mihin se oikein joutui. Löytyi sentään.