WSOY 2022. 268 s.

Pidin Suvi Vaarlan Westendistä siinä määrin että ihan sikana säkissä ostin tämän uutukaisen. Nyt kirjailija kuvaa Y-sukupolven elämää kouluvuosista varhaiskeski-ikään. Ja kyllä, sama kirkkaanselkeä arkijärkirealismi toimii nytkin.

Otto, Iris, Alexandra ja Lasse ovat tarinan keskeiset henkilöt, joiden mukaan myös kirjan neljä osaa on nimetty. Kyse ei ole päällekkäisistä näkökulmista, vaan tarina jatkuu kronologisesti luvusta toiseen mutta fokusoi kulloiseenkin henkilöön.
Otto ja Lasse sekä Peter olivat jo koulussa tiivis kolmikko ja pitävät yhteyttä edelleen. Iris on Oton rakkaus joka tarinan mittaan tulee ja menee ja palaa. Alexandra on Iriksen pikkusisko. Kuviossa on myös Joona, Oton vahinkolapsi yhdenyönsuhteesta Piritan kanssa. Kun vielä kerrotaan jonkin verran näiden henkilöiden taustaperheistä, kirjailija saa kansien väliin aika kattavan kirjon ihmisiä ja elämää ja sivuaakin varsin monia ajan ilmiöitä ilman että kirjassa silti olisi liikaa painolastia.
Tarinassa tapahtuu sitten mitä kaikkea tapahtuukin, mutta ei siitä enempää. Yksi keskeinen aihe on digitalisoituminen ja sen vaikutukset ihmisiin, ihmissuhteisiin, työhön, kaikkeen.

He istuivat joka ilta television ääressä, mutta televisio ei riittänyt: samaan aikaan piti katsoa jotain puhelimesta, usein myös sylissä lepäävästä kannettavasta. Riittikö kolmekaan ruutua? (...) Omasta mielestä oli tullut kaatopaikka, jossa rääkyvät lokit etsivät ravitsevaa syötävää, mutta kolusivat aina uudestaan samoja tuhruisia käärepapereita.

Globaali maailma on itsestäänselvyys. Ja on mahdotonta matkustaa jakamatta siitä kuvia kaikille.
Työelämä saa osansa. Mediajulkisuus ja tapaus "Johnny K", inhimillistyvät robotit, maailman pysähtyminen kun netti pimenee... Otto kiroaa tietotekniikan haavoittuvuudet vaikka saa leipänsä juuri niistä. Lassella, tutkijalla, on hypoteesi että ihmiset tyhmenevät (ja melkeinpä ostaisin hänen perustelunsa).

Tiettyä kontrastia tuo Alexandran kalifornialainen au pair -perhe – tosin molemmat vanhemmat, vaikka haluavatkin lastensa käyvän koulua jossa on taulut, liidut ja paperikirjat, saavat hekin toimeentulonsa algoritmeista. – Kognitiivinen dissonanssi häivähtää kirjassa useammankin henkilön osana.

Hauskasti digisukupolven kuvaajalla ovat tekstikeinotkin linjassa itse asian kanssa. Parisuhteen saattoi päivittää seuraavaan versioon. Jos ohjelma ei toiminut, piti löytää alkuperäinen virhe, ja se saattoi olla jotain naurettavan pientä, kuten turha välilyönti koodin keskellä. Ja joku pyöritteli mielensä kuvaruudulla kuin kolmiulotteista mallia ideaa rakkaastaan.

Ja jälleen, kuten Westendissä: tämä kaikkihan on niin totta ja niin tuttua. Se ei merkitse tarinan tai tekstin mitäänsanomattomuutta.

Nyt kaipaan Hiljaisuutta.

-ruzena

Kiitos toivekirjasta ruzena! Tykkäsin Vaarlan Westendistä, joten mielelläni luen myös tämän hänen uusimpansa.

Tykkäsin Vaarlan Westendistä ja siksi tartuinkin odottavin mielin tähän hänen uusimpaansa. En pettynyt, Vaarla on kirjoittanut jälleen hyvän kirjan hyvin ajankohtaisista aiheista. Kirjan kaikki neljä päähenkilöä kipuilevat ihmissuhteissaan ja viettävät aikaansa netin syövereissä. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole täysin menetetty tapaus, sillä he tiedostavat netin ja somen vaarat ja yrittävät pyristellä pois koukusta.
Mutta keskittymiskyky on kadoksissa ja ihmissuhteet hoidetaan someklikkauksin.
Traaginen tapahtuma saa päähenkilöt ainakin hetkeksi havahtumaan ja huomaamaan että oikea elämä tapahtuu kuitenkin ruudun ulkopuolella ja se on kovin hauras ja voi päättyä milloin tahansa.
USA:ssa Alexandran Au pair-perheen vanhemmat edustavat sitä tosielämän ilmiötä, jossa isojen teknologiayritysten johtohenkilöt kieltävät tai ainakin voimakkaasti rajoittavat lastensa netin käyttöä. Vaarat siis tiedetään tarkkaan ja ainakin omat lapset halutaan suojella niin pitkään kuin mahdollista.
Kirjan lapsi, Joona onkin huolestuttavin tapaus. Lapsihan on aina oman aikansa kasvatti eikä menneeseen voi palata. Mutta silti mietityttää minkälainen on digilasten tulevaisuus? Minkälaiseen työhön kännykkäriippuvaiset haluavat ja ylipäätänsä sopeutuvat? Pystyvätkö he keskittymään mihinkään pitkäjänteisyyttä vaativaan asiaan/toimintaan? Mitä voi tehdä kännykkä liimattuna käteen? Ja kaikki ihmiset kun eivät tulevaisuudessakaan voi työllistyä ammattiin, jota harjoitetaan vain ruutua tuijottamalla.
Itse rajoitan tarkoituksella ja vapaaehtoisesti netin ja puhelimen käyttöä. Se on toisaalta helppoa, sillä en ole somessa. Ja silti saan joskus kulumaan parikin tuntia surffaillen eri sivustoilla enkä haluaisi tuhlata aikaa moiseen. Tunnen itseni kieltämättä välillä kummajaiseksi, sillä valtaosa tuijottaa puhelintaan koko ajan.
******************
Siirtyy 10.1.23 miitissä Duffelille.

Kiitos paljon kirjasta! Minäkin pidin Westendistä ja oikein mielelläni tutustun tähänkin.

Tämä ei valitettavasti onnistunut lunastamaan Westendin asettamia odotuksia. Alun asetelma perhekuvioineen vaikutti mielenkiintoiselta, mutta loppua kohden lässähti ja eri ihmisiin keskittyvät osat olivat jotenkin liian erilliset. No, seuraavaa Vaarlan kirjaa odotellessa!

Miittiin tarjolle

Tykkäsin Westendistä, joten odotukset on korkealla tämän suhteen. Kiitos toivekirjasta ja miittiseurasta!

Tämä kirja oli harvinaisen hyvin ajassaan kiinni. Tällaistahan ihmisten elämä on tällä hetkellä: kaikki on kiinni puhelimissaan, tärkeintä on olla somessa ja jakaa 500 lähimmälle kaverille tekemisensä ruoka-annoksista lapsikuviin ja lomamatkoihin. Ja mitä sitten tapahtuu, kun nettiyhteys ei toimi? Ihmiset ovat ihan paniikissa eivätkä tiedä mitä tekisivät - paitsi tietenkin ottavat yhteyttä nettiyhteyden tarjoajaan. Ympärillä tapahtuu kaikenlaista enemmän ja vähemmän merkityksellistä, mutta ihmiset eivät ruuduiltaan niitä tapahtumia näe ennen kuin tapahtuu jotain pysäyttävää. Kirja oli niin ajankohtainen, että eihän tästä voinut olla pitämättä.

Toivelukemista Flower78:lle. Hyviä lukuhetkiä ja ihanaa kesää!

Kiitokset toivekirjasta, Saka74! Odotan mielenkiinnolla tämän lukemista, sillä Westend oli niin hyvä!

Suvi Vaarlan Westend on yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista, joten tätä kohtaan oli suuret odotukset. Ihan ei yltänyt samaan tämä kirja, mutta mielenkiintoinen ja todella hyvin kirjoitettu oli tämäkin. Todella realistista kuvausta nykyajasta - jopa niin, että aloin ihan miettimään, että miten elämä on voinut mennä tällaiseksi. En sano, että ennen kaikki oli paremmin, mutta kyllä tämä tuntui aika surulliseltakin tarinalta.

Seuraavaksi kadonnutta aikaa saa etsiä lukutuoli. Hyviä lukuhetkiä ja mukavaa syksyn jatkoa!

Kuuntelin aikanaan Westendin äänikirjana, minkä myötä tämäkin Vaarlan toinen kirja päätyi toivelistalleni. Kiitos toiveeni täyttämisestä Flower78 ja muut kierrättäjät!

Pidän kovasti Vaarlan ilmaisusta, joka on ilmavaa, mutta täynnä asiaa. Tämä kirja oli, surullista kyllä, hyvin realistinen ajankuva digitalisaatioon ja some-maailmaan liittyen. Lukiessani suorastaan nyökyttelin useissa kohdissa, kun Vaarlan kuvaamat ilmiöt ovat niin totta. Tätä lukiessa tuli tarve katsoa myös itseään peilistä ja todeta, että vaikka en päivitä elämääni some-kanaville, tulen tarttuneeksi ihan liian usein kännykkään ja pirston päiviäni surffailemalla nettimaailmassa. On onni, että saan viettää työpäiväni pääosin ilman tekniikkaa ja olla yhteydessä ihmisiin!

Erpax tulee vierailemaan Tampereen miittiin, hänelle seuraavaksi!

Sain toivekirjan Tampereen miitissä. Kiitokset kirjasta ja miittiseurasta, lukutuoli!
Luin tätä jo jonkin verran kotimatkalla ja pidän kovasti. Nappasin miitistä myös Westendin.
Kiitokset ja terkut myös muille kirjaa kierrättäneille.

Pidin kovasti tästä. En ole tutustunut aiemmin kirjailijan tuotantoon, joten ei ollut selkeää mielikuvaa, mitä odottaa. Oikein hyvä lukukokemus, kiitokset!

Kirja lähtee mahdollisesti jo huomenna toivojalleen tai sitten joulukuussa. Hyviä luhetkiä, Outa!

Kiitos toiveeni täyttämisestä!
Myös minä pidin Westendistä, joten innolla tartun tähänkin sitten aikanaan.

Osuva kuvaus ajastamme, joka tuntuu luisuvan.ääripäästä toiseen. Jollain tavalla tarina jätti kolkkouden tunteen, tarina jäi jollain tavalla vajaaksi. Pidin kuitenkin siitä miten kirja päättyi, se jätti vähän toivoa.

Helmet lukuhaaste: Kirjassa ei ole nimettyjä/numeroituja lukuja.
Ukraina-haasteeseenkin tämä sopii, koska kirja kertoo ystävyydestä.

Bookgeo otti tämän miitistä. Kiitos miittiseurasta ja lukuiloa!

Minä tosiaan kerran jo kuriroin tätä kirjaa, mutta aika ei silloin riittänyt tämän lukemiseen. Jotenkin myös kuvittelin, että Vaarlalta olisi ilmestynyt hyllyssäni rekkaamista odottavan Westendin ja tämän kirjan välissä jo muitakin teoksia, mutta näin ei ollutkaan. Niinpä poimin siis tämän suositellun tarinan nyt luettavakseni.

Kiitokset kierrättäjille!