Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Apteekkari Melchior -sarja sijoittuu 1400-luvun Tallinnaan. Vielä rakenteilla olevan kaupungin siluettia hallitsee Toompean linnoitus. Saksalainen ritarikunta on juuri karkottanut ryöstelevät vitaaliveljet Itämereltä, ja kasvavassa kaupungissa vilisee kauppiaita, sotilaita, kirkonrakentajia, dominikaanimunkkeja ja maallikkoveljiä, raatimiehiä ja maankiertäjiä.

Tarina alkaa, kun korkea-arvoinen saksalaisritari murhataan Toompealla. Uhrin pää on leikattu irti ruumiista, ja suusta löytyy gotlantilainen kolikko. Murhaaja ei tyydy yhteen uhriin vaan jatkaa hirmutöitään pitäen koko kaupunkia kauhun vallassa. Pian nuori ja nokkela apteekkari Melchior pyydetään voudin avuksi selvittämään tapausta. Arvoitusten labyrintti johtaa Melchiorin muinaisten balttilaislegendojen ja vitaaliveljien salaisuuksiin. Mysteerin polttopisteessä on rakenteilla oleva Olevisten eli Pyhän Olavin kirkko.

Hargla pitää jännityksen yllä loppuun saakka: tarinan odottamaton loppuratkaisu avautuu vasta viimeisillä sivuilla, jossa Melchior vihdoin paljastaa syyllisen. Kirjailija Indrek Hargla (salanimi) on Viron tunnetuin scifi- ja fantasiakirjailija. Olevisten kirkon arvoitus on hänen ensimmäinen historiallinen rikosromaaninsa.

Vironkielinen alkuteos: Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatus (2010)
Suomentanut: Jouko Vanhanen

Into 2019

- Eilisillan hankinta Itiksen Kontista (neljä pokkaria yhteishintaan 1 €).

Muutama muukin kirja on kesken, muun muassa Bradleyn uusin (suomennos) sekä Poznanskin dekkari, mutta otin tämänkin jo lukuun. Alku vaikuttaa mielenkiintoiselta, tosin olen vasta sivulla 39/320. Yksi kirjoitusvirhe pisti silmään: neljäkymmentäkolme on yhdyssana ;)

Ei ole kirja oikein edistynyt, en ehtinyt viikonloppunakaan lukea juuri yhtään. Nyt menossa on 110/320. Melkoisen aikamatkan 1400-luvun Tallinnaan kirja kyllä tarjoaa, siellä ei muuten juuri selvää päivää nähty! Ylenmääräisen juomisen synnistä moittiva luostarin maallikkovelikin saatiin hiljaiseksi parilla pennillä ja tuopillisella olutta :D Samoin apteekkarin rohdot taisivat olla aika alkoholipitoisia, moni koki tarvitsevansa kunnon apteekkisnapsin nostamaan mielialaa :P

Kirjoitus-/painovirheitä kirjassa on vähän eikä karkeita kielioppivirheitäkään ole osunut silmään. Jossain kohdin veli Wunbaldus taisi olla Wulbaldus.

Uusia - tai no siis aika vanhoja :) - sanoja tuli vastaan, muun muassa hilparin googlasin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hilpari. Vatikaanissa hilpareita voi nähdä yhä!

Oheisessa kuvassa kirjan vieressä on Itä-Euroopan turneella olleen kätköilyporukan Kaunasista lähettämä postikortti. Vaikka kortti onkin vallan eri maasta, on se Baltiasta kuitenkin ;) Kortti jotenkin sopii tämän kirjan tunnelmiin :)

Kirjan lukeminen on jatkunut, muiden kirjojen ohella. Menossa on nyt 228/320. Ihan uusi tieto oli lääkkeiden valmistaminen kuolleiden (teloitettujen) ruumiinosista, pitäneeköhän paikkansa? Vaikka kyllä kai keskiajalla kummempaakin tapahtui..

Melchior on pariin otteeseen maininnut maisteri de Ardoynin teoksen Kirja myrkyistä. Ko. kirja tosiaan on olemassa, sen on kirjoittanut maisteri Santes de Ardoynis - kääntäjän olisi suonut tarkistavan sukunimen kirjoitusasun.. Onkohan kirja tuttu Flavia de Lucelle? :P
https://gallica.bnf.fr/ark:/12148/bpt6k60518n.image

Toisen pienen miinuksen kääntäjä saa sireenintuoksusta. Minä kyllä pidän enemmän syreenintuoksusta, https://fi.wikipedia.org/wiki/Syreenit.

Edit: Kuvassa on kahvihetki rautatieasemalla maanantaina (19.8.) paluumatkalla mökiltä. Klo 22 jälkeen ei kahvia juuri muualta saa Helsingin keskustassa (suuri puute!).

Sain kirjan loppuun tänä iltana, ja olihan se paikka paikoin hiukan pitkäveteinen, mutta eiköhän itse elämäkin ollut tuohon aikaan enimmäkseen verkkaista. Murhat tosin ratkeavat nopeasti, kertoohan kirja vain viikon mittaisesta ajanjaksosta :) Sitä paitsi Hargla saa aika paljon anteeksi sijoittaessaan tapahtumat 1400-luvun Tallinnaan ;) Keskiaikaisen elämänmenon kuvaukset vaikuttavat riittävän realistisilta ainakin minulle :D Melchioria tosin sanottiin "nuoreksi apteekkariksi", mutta ehkä sillä viitattiin enemmän siihen, että hänen isänsäkin oli apteekkari. Muuten ei kai kolmekymppistä pidetty keskiajalla nuorena? Eliniänodote on koko ajan kasvanut, mutta vielä 1700-luvun lopussakin eurooppalaiset elivät keskimäärin 35–40 vuotta. Ja keskiajalla tappoivat rutto ja muut epidemiat isoja väkimääriä kerralla.

Osallistun kirjalla Maailman ympäri kirja kerrallaan -lukuhaasteeseen.

Taavinalle ylihuomisessa miitissä :) Mielenkiintoista matkaa keskiajan Tallinnaan!

Kiitos kirjasta!