Takakannesta:
Paulin elämäntehtävänä taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana on vahtia, että järjestyssääntöjä ja muutenkin kohtuullisia elämäntapoja noudatetaan. Siihen hänellä riittää aikaa, sillä hän on työtön filosofian lisensiaatti. Ja sitä tarkoitusta varten hän on asennuttanut rappukäytäviin valvontakamerat, joista hän voi seurata taloyhtiön elämää viettäessään unettomia öitä asunnossaan. Yksinäisellä miehellä on hieman seuraa verkossa päivystävästä Lolasta, huolta vakavasti sairaasta äidistä ja tämän uudesta poikaystävästä sekä vaivaa TE-toimiston kurssitustoimista. Arki on nyrjähtää vakavasti sijoiltaan, kun alakertaan muuttaa homssuinen monialaterapeutti...
*********
28.4.19
Nopealukuinen, mutta jokseenkin tyhjänpäiväinen teos, joka hävinnee muististani aika pikaisesti jälkiä jättämättä.
Tässä on paljon samaa kuin Fredrik Backmanin kirjassa Mies joka rakasti järjestystä, josta kyllä tykkäsin huomattavasti enemmän. Liekö samankaltaisuus sattumaa vai tahallista, mene ja tiedä. Mutta asia ärsytti joka tapauksessa.

Toivekirja Saka74:lle 6.5.19 miitissä.

Kiitos toivekirjasta ja mukavasta miittiseurasta. Tämän taisin bongata joltain kirjallisuusaiheiselta facebook-sivulta ja lisäsin toivelistalleni.

Kirja oli nopealukuinen ja viihdyttävää luettavaa. Perinteinen kerrostalokyttääminen oli viety kirjassa aivan uudelle tasolle. Tykkäsin kirjan tyylistä, erityisesti kaikista humoristisista piikeistä, joille hymähtelin välillä itsekseni. Tämän perusteella luen kyllä muitakin Palviaisen teoksia, jos kohdalle osuu.

Oma maa mansikka -pussiin piiloutui kirja kerrostalokyttäämisestä. Mukavia lukuhetkiä syysiltoihin!

Kiitos Oma maa mansikka -kirjasta! Enpä ole tätäkään vielä lukenut.

Ei mikään huippu, mutta viihdyttävää luettavaa kuitenkin. Ja sopivan lyhyt. Palviainen oli kerran Keravan kirjastossa parin muun nuorille kirjoittavan kirjailijan kera. Ajattelin, että jokin hänen kirjoistaan pitänee lukea. Ehkä täytyy kokeilla lisäksi vielä jotain nuorten kirjaa.

Kirja on matkalla Keski-Suomeen.
Mukavia lukuhetkiä!

Kiitoksia kirjasta. Luettavana pinoon.

Tämähän oli ihan hyvä. Ehkä jotkut jutut eivät niin kiinnostaneet, että ne olisi voinut jättää kirjasta poiskin. Eli paikoin hiukka sekava, mutta yksinäisyys ja unettomuus kuvaukset olivat kyllä mieleeni.

Kiitokset kirjasta LiskoMiettinen!