1990-luvulla Ville koki kovia teatterikoulussa, kunnes onni potkaisi ja hänestä tuli suosittu. Mutta mitä Villelle tapahtui 2000-luvulla, kun hänestä tuli supertähti, Putin nousi valtaan ja Venäjä vaurastui? Mitä jäi kertomatta ja näyttämättä suosituissa 30 päivässä -televisiosarjoissa? Menestyskirjan tekijätroikka matkasi Georgian Tbilisiin kirjaamaan kansiin tämän. Notkuvien herkkupöytien, asianmukaisten ruokajuomien ja pitkien iltojen tuloksena syntyi kirja, jonka tarinat ovat vielä uskomattomampia kuin edeltäjässään. Venäjällä raha ja valta eivät ole häpeilyn aiheita vaan niitä pitää käyttää. Tervetuloa uudelle huimalle matkalle!

Kahvilaan.

Luin viime vuoden puolella tämän edeltäjän, joten olihan se tämäkin otettava, kun miitissä tuli eteeni.

Ihan mielenkiintoisia juttuja tässä jatko-osassakin. Valitettavasti Villen ennustukset Ukrainan suhteen eivät osuneet oikeaan.

Oli kiva katsella myös kirjan kuvia. Edellisen osan luin pokkarina, jossa kuvia ei ollut.

Almaty on minullekin tuttu kaupunki, ja Medeon kuuluisalla pikaluisteluradallakin olen päässyt käymään. Tämä oli 1990-luvulla eli aikana, jolloin Almaty oli vielä Kazakstanin pääkaupunki, ennen kuin presidentti Nursultan Nazarbajev rakennutti uuden pääkaupungin Astanan. Uzbekistanissa ja Kirgisiassakin kävin tuon saman, pari kuukautta kestäneen reissun aikana.

Kirja jää vielä hyllyyn odottamaan, ehtisikö (tai muistaisiko) mieheni lukea sen jossain välissä.

Kirjan alaotsikko (Ääkköstrio- ja Numerohaastetta varten): Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä