On vuosi 1982. Pienestä kylästä kotoisin oleva 19-vuotias Rasmus on juuri saapunut Tukholmaan aloittamaan itsenäistä elämää.
Samaan aikaan nuori Jehovan todistaja Benjamin kiertää ovelta ovelle saarnaamassa uskostaan, jota ei voi horjuttaa mikään, paitsi Tukholman homopiirien keskipiste Paul, jonka ovelle hän eräänä päivänä osuu.
Paulin järjestämissä joulujuhlissa Rasmus ja Benjamin kohtaavat, eikä mikään ole enää ennallaan. Samaan aikaan homojen hidasta vapautumista alkaa varjostaa hirvittävä sairaus.

Kirja on ensimmäinen osa trilogiassa, jolla on yhtymiä tositapahtumiin. Kuten kirjassa sanotaan, se että tämä tarina tuli kerrotuksi, on jonkinlainen velvollisuus. Kirja ja koko sarja onkin tärkeä. Että emme unohtaisi, mitä jotkut vielä vähän aikaa sitten joutuivat kokemaan ja kestämään vain voidakseen elää omana itsenään, ja miten paljon vieläkin on tehtävää. Vaikuttavaa luettavaa kaiken kaikkiaan. Jälkimmäiset osat ovat mielestäni vielä tätäkin parempia.

Pokkari, ostettu SPR:n Kontti-kierrätystavaratalosta Tampereelta. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Torka aldrig tårar utan handskar - 1. Kärleken suomentanut Otto Lappalainen.

Hep-ketjussa tarjoamani kirja lähtee postitse kihaanille.

Osallistun tällä vapautuksella Joikan genrevapautushaasteeseen. Tämä kirja edustaa genreä seksuaalivähemmistöt (vaikken olekaan sitä erikseen rekisteröinyt kys. genreen).

Kiitos, Kemppu! Tv-sarja teki aikoinaan vaikutuksen, toiveet on siis korkealla kirjankin suhteen...

Koskettava ja surullinen tarina. Jos ei kasvaminen ja aikuistuminen kai koskaan ole helppoa, taistelu oman seksuaalisuuden kanssa tekee siitä vielä raaempaa. Ja tähän kun vielä lisää ympäristön paineet... Huh, toivottavasti parempaan suuntaan asiat ovat menossa.

Täytyypä etsiä käsiin nuo muutkin kirjat...

Aurinkoista kesää ja hyviä lukuhetkiä! :)

Kiitos kirjasta! :)