Takakannesta:

"Costa Bravan rannikolla sijaitsevassa talossa Maria odottaa levottomana sisarpuoltaan Emmaa kylään. Toisilleen etäisiksi jääneet naiset ovat nähneet viimeksi kaksi vuotta sitten äitinsä muistotilaisuudessa. Sen jälkeen Maria on rakentanut itselleen uuden elämän uudessa paikassa, avarassa talossaan meren äärellä.

Mariasta tuntuu, että Emma tunkeutuu luvatta hänen yksityisalueelleen ja häiritsee hänen elämänsä hiljaista tasapainoa. Eikä hän ole valmis puhumaan siitä, mistä olisi puhuttava. Vaivaannuttavia hetkiä välttääkseen siskokset lähtevät kävelyretkille, pulahtavat Välimereen, viettävät aikaa talon ilta-auringossa kylpevällä terassilla. Hapuillen syvenevät keskustelut tuovat heitä vääjäämättä lähemmäs toisiaan. Lopulta heidäen on etsittävä sanat kipeille muistoille, jotka nousevat pintaan hallitsemattomalla voimalla."

*Varattu lukutuolille*

Olen pitänyt kaikista lukemistani Linda Olssonin kirjoista ja pidin tästäkin. Olssonille tyypilliseen tapaan kirjassa on rauhallinen tunnelma ja kieli on kaunista. Tätä kirjaa ei kannata lukea kiireellä. Mielenkiinnolla seurasin sisarusten toisiinsa tutustumista ja suhteen kehittymistä. Tarinan loppu olikin arvattavissa, mutta kyllä lukija olisi varmaan pettynyt, jos tämä olisi loppunut eri tavalla.

Kirja lähtee toivelistahippakirjana Tampereelle. Mukavaa syksyä ja hyviä lukuhetkiä, lukutuoli!

Oi, miten ihana viikonlopun alku, kun löytää kirjapaketin postilaatikosta! Kiitos toiveeni täyttämisestä!

Olen lukenut kaikki Olssonin suomennetut kirjat ja ne ovat jostain syystä olleet minulle vuoroin ihania elämyksiä, vuoroin ärsytystä herättäviä lukukokemuksia. Onkohan oikeastaan ollut kyse siitä, millaisessa fiiliksessä olen kullakin kerralla Olssonin teksteihin tarttunut?
Tällä kertaa Olssonin rauhallinen ja kiireetön kerronta oli nautinnollista luettavaa. Sisarusten suhteen kuvaaminen eteni hienosyisesti ja viipyillen, ja espanjalainen rannikkokylä maalautui silmieni eteen niin vahvasti, että melkein tunsin olevani siellä itsekin. Kirja oli rauhoittava lukukokemus, hyvää stressinpoistolukemista kerrassaan.

Vein tarjolle miittiin ja ojensin ensisijaisesti Bookgeolle, jonka muistan pitäneen Olssonin aiemmista kirjoista. Kelpasi :)

KTMC 2017 # 56

Kyllä kelpasi oikein mieluusti, kiitos kovasti tämän jemmaamisesta minulle!

Soljuvaa, viipyilevää ja emotionaalisesti rikasta kerrontaa, Olssonin tavaramerkkityyliä. Jotenkin jäin haikeaksi siitä, että molempien päähenkilöiden naiseuteen tuntui yhä jäävän aika paljonkin turhaan piiloon ja pois näkyvistä padottua. Ehkäpä voi ajatella, että herkkyyskin kuitenkin
tarinan edetessä sai tilaa.

Kiitos lukutuolille vielä tästä lukukokemuksesta!

Tälle oli lisääkin lukijoita miittiväessä, ojensin Smabbelle seuraavaksi.

Olen lukenut muut Linda Olssonit ja tykännytkin niistä. Kiitos kirjasta Bookgeo :)

Tykkäsin tästäkin Olssonin kirjasta, ihana kertomus sisaruksista.

Pikkujoulumiittiin otan mukaani.

Ja minä nappasin tämän kun mulla on itellä omassa hyllyssä jo yks lukematon Olsson. Jospa innostuisin lukemaan senkin jahka tän joskus saan luettua.

Kyllä! Tämä oli tosiaan lukemisen arvoinen ja vuosikausien puhumattomuus sisarusten välillä tuli rikottua myös. Nyt menee sitten lukuun se toinenkin Olsson joka on omassa kirjahyllyssä jo ennestään. Lukujärjestys vähän mulla nyt pielessä mutta tärkeintä on että tulee luettua :) Tämä kirja jää odottamaan seuraavaa miittiä ja uutta lukijaa siellä ja seuraavaksi siirryn lukemaan omaa Olssoniani :)

Lähtee etsimään lukijaa miitistä. Hyvää matkaa kirja!!

Nappasin tämän miittipöydältä. Olen lukenut Olssonilta vain Kun mustarastas laulaan, kaksi muuta aikaisempaa odottavat hyllyssä lukemista. Olipa ihana lukea tämän kirjan aiempia journaleita, odotukset on korkealla niiden jälkeen.

Kiitos Flower78 ja kierrättäjät!