Celian kovakantinen poisto. - suom. Arto Virtanen. - Tammi 1999. - 184 sivua. - (Keltainen kirjasto 320)
Alkuteos: Timbuktu, 1998

www.kirjasampo.fi (3.5.2015):

Rentturunoilija Willy G. Christmasin värikäs elämä on lopuillaan. Ennen poistumistaan tästä maailmasta hänen pitäisi kuitenkin löytää uusi koti uskolliselle elämänkumppanilleen Mr Bonesille –koiralleen. Mr Bones ei puhu, mutta ymmärtää paremmin kuin kukaan muu suulasta mutta saamatonta isäntäänsä, joka pitää itseään joulupukin ruumiillistumana ja on ottanut tehtäväkseen tuottaa lähimmäisilleen iloa satunnaisilla ystävällisillä teoilla. Timbuktun varsinainen päähenkilö onkin Mar Bones, joka jäätyään heitteille joutuu huomaamaan, kuinka vaikeaa on löytää varauksetonta ystävyyttä ja huolenpitoa siinä ”normaalissa” amerikkalaisessa yhteiskunnassa, joka monessa suhteessa vaikuttaa paljon mielettömämmältä ja turvattomammalta kuin Willyn holtiton boheemielämä. Mr Bones alkaakin yhä enemmän kaivata Timbuktuun, salaperäiseen tuonpuoleiseen maailmaan, jonne Willy on kertonut siirtyvänsä ja joka näyttäytyy ihmeellisenä pakopaikkana kovasta, kylmästä ja ymmärtämättömästä todellisuudesta.

Timbuktu on aikuisten satu, jonka tarina on ulkoisesti yksinkertainen, mutta kätkee alleen Austerin aikaisemmistakin teoksista tutut suuret kysymyksenasettelut. Koirapäähenkilönsä kautta Auster pohtii uudesta, yllättävästä näkökulmasta muun muassa kuolemanjälkeistä elämää ja kielen olemusta. Etäisyyden päästä, yhtä aikaa leikkisästi ja vakavasti, hän myös tarkastelee amerikkalaisen yhteiskunnan ahdistavaa kulutuskulttuuria, erityisesti tapaa jolla se on muovannut sosiaalisia suhteita ja ihmisten identiteettiä. Peittelemättömässä tunteellisuudessaan Timbuktu on samalla kuitenkin myös rakkaustarina, kuvas sellaisesta ystävyydestä ja keskinäisestä ymmärryksestä, jota nykyisessä maailmassamme harvoin tapaa.
(takakansiteksti)

Kaveritoivelistahippa

3 Austerin toivekirjaa samassa paketissa! Kiitos!

Tämä ei mielestäni kuulu Austerin kirjojen parhaimmistoon. Ehkä yhtenä syynä on se, etten ole koiraihminen ja kirjassahan on päähenkilönä koira. Tämä ei tarinanakaan liimannut minua kirjaan kiinni. Kirja oli lyhyt, mutta silti se tuntui hieman pitkältä.

Ihanaa syntymäpäivää!

Kiitos lahjakirjasta!

Saka74 tuossa ylempänä sanoi, että Timbuktu ei hänen mielestään kuulu Austenin parhaimmistoon. Tarkoittaakohan se samaa kuin takakanteen New York Timesista lainattu: " [Timbuktu] on hänen teoksistaan koskettavin ja emotionaalisesti helpoimmin lähestyttävä"? Voisi tarkoittaakin, sillä minusta tämä oli aika imelästi tunteisiin vetoava tarina. Amerikkalaisen yhteiskunnan eri luokkia kirja kuvaa kapeasti. Mielenkiintoisinta tarinassa ei ole koira, vaan sen ensimmäinen isäntä Willy Christmas. Parasta antia oli se, miten TV-mainoksen joulupukki puhutteli häntä ja sai hänet valitsemaan itselleen elämäntehtävän.

Jokaisena joulukuun päivänä ennen joulua vapautan maailmalle yhden kirjan. Näistä kirjoista muodostuu Bookcrossing-joulukalenterini . Tämä kirja on kalenterini 17. luukku. Se on avattavissa K-Citymarket Ruoholahdessa noin klo 13.