Olisi ollut huomattavasti helpompaa pitää poikaa yksinkertaisesti autistisena...

- Miau, miau. Siinä kaikki mitä yhdeksänvuotias Conor sanoo ensimmäisellä terapiakäynnillään. Hän kieltäytyy päästämästä irti lelukissastaan, joka näyttää olevan hänen ainoa turvansa maailmassa. Katse harhailee hermostuneena ja sormet tekevät omaa pakonomaista liikettään.

Poika on diagnosoitu autistiseksi, mutta perheterapeutti James ei usko taudinmääritystä oikeaksi. Kuin salapoliisi hän lähtee tutkimaan syytä älykkään lapsen taantumiseen ja hänen vanhempiensa avioliiton vakavaan rakoiluun – ja törmää asioihin, joita terapeutinkin on vaikea uskoa todeksi.

Torey Hayden on koskettavista selviytymistarinoistaan tunnettu terapeutti, erityisopettaja ja kirjailija. Hänen mukaansatempaava, jännittävä romaaninsa antaa uskoa vaikeissakin tilanteissa olevien perheiden selviytymiseen.

Suomennettu englanninkielisestä käsikirjoituksesta The Mechanical Cat (1998)
Suomentanut: Satu Leveelahti

Seven-pokkari, Otava
Nidotun laitoksen kymmenes painos, 2011

Otan kirjan mukaan Lonnan geomiittiin (GC54PK4) ja annan sen eteenpäin siellä :)

Lonnin Lonnassa ja sain jokusen kirjan matkaani, kiitos :)

Tämä oli aivan erilainen, kuin muut lukemani Torey Haydenin kirjat... Ensinnäkään hän ei itse ollut kirjassa, ellei sitten James ollut hänen alter egonsa. Lisäksi terapeutti James ei tehnyt sähkökissa-pojan kanssa muuta, kuin seurasi ja toisti pojan sanat. Pojan istuinnot tuntuivat olevan pelkkää saman toistoa, eikä muutoksia ruodittu sen enempää. Pojan äiti (kuuluisa kirjailija) ja hänen mielikuvitusmaailmansa tuntui olevan suuremmassa osassa. Tuon fantasiamaailman tapahtumista kerrottiin ihan omina lukuinaan (ensin nainen kertoo, mutta hyvin pian ne ovat itsenäisiä lukuja). Onko T. Hayden koettanut tässä siipiään fantasiakirjailijana? Todellisuuden muodoista keskustellaan ja loppu sopii siihen toki hyvin, mutta tämä kirja oli kyllä hiukan hämmentävä.

Tämä lähtee muutaman muun kirjan kera Raaheen jouluyllätyksenä, hauskaa joulua!

No huh mikä yllätyspaketti: 11 kirjaa, 2 kirjanmerkkiä, iso karkkilaatikko ja postikortti! Suuret kiitokset!! Piristi huikeasti iltaa, jota lapset juuri olivat onnistuneet pilaamaan (2 lasta unohteli koulu- ja harrastustarvikkeita kouluun ja kotiin siten, että jouduin puoli tuntia suhaamaan autolla koulun ja kodin väliä, joka on n. 1,5 km :/ )
Muutaman Haydenin kirjan olen lukenut, mielenkiintoisia ovat vaikka myös rankkoja.