takakannesta:
Hyvät lukijat! Tämä on tarina kahdesta neljätoistavuotiaasta tytöstä, kuolemasta ja Tsernobylista. Jos te pelkäätte
1) rakkautta
2) ydinräjähdyksiä,
niin älkää avatko tätä kirjaa.
Terveisin Mariia Ovaskainen

Kirja voitti Finlandia Junior-palkinnon vuonna 2011.


Pidin kirjan aiheesta ja tyttöjen välinen rakkaustarina oli mielestäni uskottava. Ihan kaikesta en pitänyt; tarinaan oli liimattu joitain tarpeettomia henkilöitä ja jatkuva lukijan puhuttelu joka oli varmaankin tarkoitettu hienoksi tehokeinoksi, lähinnä vain ärsytti.

Katsotaan josko tämä kirja löytäisi uuden lukijan Porin tämäniltaisesta miitistä.

Petra´s cafen miittipöydässä.

Uusi lukija löytyi. Kiitos Becky!

Voi miksi tästä kirjasta on tehty näin sekava ja hyvä tarina pilkottu epäoleellisilla "kirjailijan" jatkuvilla huomautuksilla? Näistä lähtökohdista olisi saanut paremmankin lopputuloksen kasaan.

Arjamaarian kanssa puhuimme tästä kirjasta pari päivää sitten ja yhdyn täysin hänen mielipiteeseensä siitä, että tämä kirjaa ei teinien käsissä kulu. Kirjan kohdeyleisö on se sukupolvi, joka vietti nuoruuttaan 80-luvulla. Monia tuttuja asioitahan tuolta kirjan sivuilta löytyikin.

Kirja oli kaikesta huolimatta nopea luettava ja käteen niin ihanan oloinen. Myöskään ei sovi väheksyä miellyttävää fonttia. Oikein kauhulla ajattelen seuraavaa luettavaa, joka on sitä pientä pokkarifonttia, jolla pilataan maailman paraskin kirja melkein lukukelvottomaksi.

Kiitos Becky tämän kirjan jakamisesta. En raaski vapauttaa villisti vaan jatkan tämän matkaa kontrolloidusti keinolla tai toisella.

Tuhannet kiitokset, tämä kirja oli tosi mieleinen löytö porilaisten ruhtinaallisesta BC-kesäpäiväpaketista! Olen toivonut tätä kirjaa kerran jossain BC-arvonnassa, vaan sillä kerraa ei arpaonni lykästänyt. Nyt lykästi!

Tämäpäs oli ristiriitainen lukukokemus, pidin ja sitten toisaalta taas en. Teksti oli toisaalta kiehtovaa, mutta samanaikaisesti jotenkin 'liian kirjallista' minun makuuni. Kirjoituskurssiviittaukset tehokeinona etäännyttivät kirjan tunnelmasta - varsinkin, kun muistelin koko ajan lukiessani Huotarisen itsensä toimivan kirjoittamisen opettajana - tuli jotenkin absurdi olo.
Tyttöjen välisestä rakkaudesta on toki hyvä kirjoittaa, mutta välillä tuntuu, että siitä kirjoitetaan jo liikaakin. Samoin kuin näistä ahdistavista perhekuvioista. En tiedä, lukevatko nuoruusikäiset tytöt tällaista tekstiä, mutta luulen, ettei kirja ainakaan kuuluisi omien nuorten poikieni suosikkilukemistoon.

Jatkaa matkaansa MINKULAn toivelistahaasteen kirjana....

KTMC 2013 # 97

Kiitos kiinnostavasta toivelistakirjasta lukutuoli ja Becky77! Näyttäisi olevan nopeasti luettava kirja ja saattanee pompsahtaa lukupinossa monen muun kirjan ohi.

Oho, mä olen tämän lukenut ajat sitten, mutta unohtanut journaloida! Enpä nyt jälkikäteen lähde kommentoimaan mitään, mutta kiitos lukukokemuksesta Becky77 ja muut kierrättäjät!

Tämä kirja vapautuneet Pride-viikolla johonkin.

Helsinki Pride 2016: Mummolaakson sherrykahvitanssit