Kirjan takakannesta:
Yksitoistavuotias Dzsáta elää äitinsä kanssa kommunistisessa Itä-Euroopan maassa. Pojan isä on viety vankileirille syytettynä valtionvastaisesta toiminnasta, ja hänen poissaolonsa tuntuu kipeänä tyhjänä paikkana Dzsátan ja hänen äitinsä elämässä. Dzsátan arjen täyttävät koulu ja leikit lähiön muiden lasten kanssa. Mutta millaista on lapsuus, kun valtion turvallisuuspalvelu tarkkailee kansalaisten jokaista liikettä ja kun väkivalta ja räkeiä lahjonta ovat arkipäivää? Unkarilaiskirjailijan vaikuttavaa läpimurtoteosta on verrattu lukukokemuksena William Goldingin Kärpästen herraan.

Vaikuttavaa tekstiä, mutta liian vahvaa minulle. Päähenkilön ahdistavan ankea elämä tuntui niin todelta, joskaan en pysty ollenkaan arvioimaan, mikä edes voisi olla totuus. Tämä kirja on haaste lukijalle. Minulta se jäi kesken, mutta vapautan sen etsimään uusia lukijoita.