Tähän en nyt löydä juonikuvausta mistään, mutta innostuin lukemaan kirjaa, sillä siinä lähdettiin vaellusreissulle.

Kirja alkaa Polvalle tyypilliseen tapaan - murjottavalla neitokaisella. Tällä kertaa kyseessä on Raija. Raija on jo pitkään viihtynyt Paavon seurassa, mutta Paavo ei anna minkäänlaisia merkkejä sitoutumishalusta. Raija on jopa yrittänyt saada Paavon mustasukkaiseksi. Askon kanssa elokuviin meno tekeekin Paavon mustasukkaiseksi, mutta se vaan ei ilmene Raijan toivomalla tavalla.

Kesäloma on edessä ja Raija päätyy lähtemään ystävineen Kuusamoon, Karhunkierrokselle vaeltamaan. Reissussa on mukana myös miehiä - Paavo ja Heikki.

***
Edit:
kuvahaulla löysin takakansitekstin. Muutin sanan Lapissa sanaksi Kuusamossa.

"Kaikki alkaa ystävysten kinasteltua ulkoilusta ja kestävyydestä patikkaretkillä. Toiset vakuuttavat, että erämaassa tarvitaan vankkaa kuntoa ja kokemusta, toiset taas uskovat voivansa lähteä patikoimaan koska hyvänsä. Raija ja Heikki suutahtavat ystäviensä vähättelystä ja päättävät todistaa erämieskykynsä. Valma ja Paavo liittyvät urhoollisten lähtijöiden seuraan. Edessä on kahdeksankymmenen kilometrin Karhunkierros Kuusamossa. Pian he saavat kuitenkin todeta, että erämaa saattaa tarjota runsaasti yllätyksiä, siellä taivaltaminen on kaikkea muuta kuin romanttista puistokävelyä.

Ystävykset joutuvatkin myöntämään, että kunto ehkä kestäisi, mutta kuinka käy sydämen, kun Amor innostuu lähettelemään nuoliaan!"

Sain tämän neljännen Polvan lopulta tuunattua. Printistä tuli paljon tummempi kuin alkuperäisistä omista valokuvista tehdystä kansikuvasta (isossa kuvassa Karhunkierroksen Kiutaköngäs), mutta en jaksanut ruveta säätämään sävyjä. Näköjään Pelloplastin lävitse skannauskin tummentaa joitakin sävyjä, kun tuo nainen on ihan Eloveena-blondi... Koristelin nauhalla ja pienillä hopeatarrojen jämillä sekä lisäsin mainoksesta leikatun naisen kuvan.

Polva lähti yhdelle kolmesta bookcrossarista, jotka toivoivat Polvaa luettavakseen. En tiedä, kenelle juuri tämä kirja lähti, mutta yhdelle lähti kaksi ja kahdelle yksi. Toivottavasti kirjasta on iloa!

Kiitos Erpax!
Kirja on kauniisti tuunattu, ja kuten sanottu ensimmäinen "aikuisten Polvani". Lukupinoon ehdottomasti!
Hyvää joulua Sinulle!

Tämä siirtyi hyllyssäni varattujen osastoon, eli on lähdössä uuteen kotiin.

No niin, mitähän tästä sanoisi, paitsi, että tosi hienosti tuunatut kannet tällä kirjalla.
Jotenkin tämä on jo aikansa elänyt, ja toisaalta taas niin herkän viatonta....
Ei ihan uponnut minuun. Vaikka toki tuli mieleen omat vaellukset Karhunkierroksella reilut 20 vuotta sitten.
Hauska muistelu (tai ainakin minua edelleen huvittava) tuli mieleen heti kirjan alussa, kun Raija lähtee hankkimaan rinkkaa tietämättä edes mikä se on. Muistin nimittäin tyttäreni ensimmäisen kesän ja juttelimme ystävän kanssa lasten kengistä. Olin vähän aiemmin hankkinut rinkan, jossa lasta oli mukava kantaa ja liikkuminen oli muutenkin helpompaa kuin vaunuja työnnellen. No niin, ystävä suunnitteli ostavansa lapselleen rinkkakengät. Minä, junantuoma, ihmettelin kovasti, että miksi rinkkaan tarvitaan erilliset kengät....No ei tarvita, vaan täällä sandaaleita kutsutaan rinkkakengiksi. Myöhemmin olen sitten oppinut myös mm. rinkkapaidan merkityksen....

Mutta palataan kirjaan, se nimittäin lähtee postin kuljettamana seuraavalle lukijalle.

Tämä oli lukupinon huipulla ja nyt se on luettu ja lähtee seuraavalle lukijalle. Toivottavasti tämä on enemmän sinun juttusi kuin minun.

Olin sit onnistunut nappaamaan pussista rjan jonka olen n. vuos sitten luenut krjakon reksteröimän kappaleen http://www.bookcrossing.com/journal/13322046/
Joten tämä menee suoran saatavlla hyllyyn odottamaan seuraava sijoitusta.

Kulmakonditoriaan miittiin tarjolle. Edit palautui miitistä. Eri kirja jäikin kahvilaan aikamatkahaasteen tiimoilta tämä on taas saa hyllyssäni

Jäi kuvan mukaiseen paikkaan. Lukuiloa löytäjälle. Lisäsin kanteen tarran. Osallistun vapautuksella puskailveksen aikamatkahaasteeseen sekä pippiksen turistivapautushaasteeseen. Vanhankaupungin kirkkorauniot on Helsingin ensimmäisen kirkon kivijalka Kirkkorinteessä Kustaa Vaasan puistossa.

Kustaa Vaasa perusti Helsingin vuonna 1550, ja uuden kaupungin ensimmäinen kirkko ja hautausmaa rakennettiin Vantaanjoen suulle nykyiseen Vanhankaupungin kaupunginosaan.[1] Ensimmäinen kirjallinen maininta kirkosta on vuodelta 1553, ja se koskee pyyntöä saada kuninkaalta rahaa kirkon rakentamiseen.[2]

Kirkko oli pohjaltaan suorakaiteen muotoinen, noin 20 metriä pitkä ja noin kymmenen metriä leveä. Sen sisäänkäynti oli asehuoneen kautta, vastakkaisella puolella oli sakaristo. Rakennus oli hirttä, puinen katto oli lautaa tai paanukatto. Кirkossa oli alkuun maalattia, ja penkit siihen tehtiin vasta 1600-luvulla. Kirkon kivijalka oli suurista luonnonkivistä, ja se on ainoa kirkosta nykypäiviin säilynyt osa.[3]

Helsinki siirrettiin Vironniemelle 1639,[1] ja kirkko jäi hospitaali- eli sairaalakirkoksi. Se oli käytössä 1670-luvulle saakka,[3] johon mennessä se oli tuhoutunut joko lahoamalla tai tulipalossa.[2]

Kirkon rauniota tutkittiin 1930-luvulla ja kirkosta löydettiin yli 130 arkkuhautaa. Kirkon kivijalka jätettiin esille.[4]

Kirkkoraunion sisällä olevan kaivamattoman haudan kohdalla on jäljennös Hans van Sandenin hautakivestä; alkuperäisen kiven palasia löytyi vuonna 1866. Jäljennöksen tekijä on Robert Stigell.[5][6]