Kovakantinen kirjastopoisto. - Jalava, 1986. - 137 s. - Outsider-kirjasto ; n:o 1. - Julkaistu alunperin Lukemista kaikille -lehdessä jatkokertomuksena v. 1934. - Esipuhe ; Martti Kyttä -tarina

Takakannesta:

Kuoleman varjostamana on Outsider-klassikko vuodelta 1934. Kirjassa tutustumme yksityisetsivä Martti Kyttään, joka oli sankarina useissa Outsiderin romaaneissa ja novelleissa 1930-luvulla.

Kuoleman varjostamana on romaani kesäisistä päivistä Savonlinnassa. Kansainvälinen rikollisliiga yrittää päästä eroon vihollisestaa, suomalaisesta yksityisetsivästä Martti Kytästä.

Kirjan sankariksi kohoaa myös Kytän eno, eläkkeellä oleva komisario Alpertti J. Könni, joka harrastaa kaniininhoitoa rikosten selvittelyn ohella.

Mikä on epämääräisen asianajaja Holmin osuus jutussa? kuka on juutalainen sekalaistavarakauppias Josef Goldblaum, jonka hahmossa heijastuvat juutalaisiin kohdistuneet ennakkoluulot 1930-luvun Suomessa. Miksi salaperäinen itämainen kaunotar Suleima yrittää värvätä Kyttää palvelukseensa?

Jännittävät tapahtumat huipentuvat Olavinlinnaan johtavan salakäytävän uumenissa, jossa Kyttä kamppailee hengestään. Kirja on jännittävä ja vauhdikas salapoliisiromaani 1930-luvun Suomesta, jota tänäkin päivänä lukee mielellään.

Pientä ekstraa. Lukuiloa!

Hee hee! Kiitoksia!

Outsider-kirjastoa toimittaneen Simo Sjöblomin esipuhe on valaiseva. Outsider eli Aarne Viktor Haapakoski oli tavattoman tuottelias tekstinikkari, jolta kirjan kirjoittamiseen meni keskimäärin parisen viikkoa, ja tuotanto paisuikin valtavaksi.

Kuoleman varjostamana on kirjailijan varhaisehkoa tuotantoa, ja onhan se vetävää tekstiä omassa luokassaan. Etsivä Kytälle sattuu ja tapahtuu suunnilleen joka sivulla, vain Alpertti-enon kaniinit tuovat pientä hidastetta tarinaan. Normaalitarinoissa etsiväsankari tulee kolkatuksi vain kerran, siinä kliimaksin tuntumassa, mutta Kyttähän pötköttelee alvariinsa. Kovin värikästä ja kansainvälistäkin on rikollisuus ollut Savonlinnassa 80 vuotta sitten!

Jos puoletkin Outsiderin tuotannosta on samanlaista juttutsunamia, niin täytyy ihailla. Kun Outsider oli entuudestaan minulle tuttu vain nimeltä ja maineelta, oli jo aikakin tutustua hänen tekstiinsä. Tuskin kuitenkaan luen häntä tämän enempää; genre vielä kelpaisi mutta kielen kömpelyys haittaa lukunautintoa. ("Päästyään kadulle, otti hän ensimmäisen käsiinsä saaman auton ja käski ajamaan komisario Könnin taloon." Etsi viisi virhettä.)
Kioskikirjallisuutta siis, mutta triviaalikulttuurin ilmiönä omaa luokkaansa. Kiitos, sumako, hurmaavista hetkistä perinnekirjallisuuden äärellä!

-ruzena

Kirja tuli pyytämättä ja yllätyksenä ja lähtee pyytämättä ja yllätyksenä. Jospa vastaanottajakin mietiskelee öisin ja jonkun hyvän idean keksittyään sytyttää valon ja kirjoittaa muistiliuskalle, kuten Outsider on kertonut tekevänsä.

Ensimmäinen luettavanani oleva vapaa kirja, jonka olen löytänyt. Kiitoksia ruzena. Tunnen vallan omakseni tämän tavan jakaa lukukokemuksia. Juu, hetken kesti havahtua ajatukseen, vaikka erittäin hyvin molemmat kirjat osuivat henkilökohtaiseen mieltymykseeni - vaikka en tuota seikkaa välittömästi oivaltanut niin kevyen viiveen jälkeen istahdin elon polkuni varrella olevalle kivelle ja tunnistin Outsider -jutun olevan sopivan nostalginen tuokio tutustua tapaukseen, joka on nimenä tuttu vaan tyyppinä vielä varsin salaperäinen.