Takakannesta:

"Oppimaton maalaisemäntä Mary Swann luovuttaa pussillisen kirjoittamiaan runoja kustantajalle juuri ennen traagista kuolemaansa. Parikymmentä vuotta myöhemmin akateemisia piirejä kuohuttaa mysteeri: miten navetassa elämänsä häärännyt nainen on voinut kirjoittaa niin säkenöivästi?

Pulitzer-palkittu tarinankertoja Carol Shields punoo hykerryttävän tarkkanäköisen parodian kirjamaailmasta."

Viihdyn aina hyvin Shieldsin seurassa ja niin nytkin, vaikkei tämä ehkä ihan kärkeen hänen teostensa joukossa nousekaan. Pidän Shieldsin satiirista ja myös loppuluku toimi minusta hyvin, vaikka sitä onkin paljon arvosteltu. Sen sijaan ihmettelin Hanna Tarkan versioita Swannin runoista. Ne olivat minusta kovin töksähteleviä enkä ymmärrä, miten ne olisivat voineet edes ylittää julkaisukynnystä. Ehkä olisi pitänyt lukea tämä englanniksi?

Kiitos kirjasta, ajatuksena on jatkaa Shieldsin tuotantoon tutustumista, tähän samaan miittiin toin hänen kirjansa Pikkuseikkoja, josta ainakin pidin.

Kiitos kirjojen vaihdosta ja seurasta!

Itse ajattelin runojen töksähtelevyyden olevan osa kirjan parodiaa.
Kirjaa lukiessa odotin uteliaana, kenen äänellä tarinaa seuraavaksi kerrotaan ja pidättäydyn selailemasta eteenpäin. Eli kirjan rakenteesta tykkäsin.
Sopivasti oli jännitettä ja mysteeriä, että en halunnut jättää kirjaa kesken, vaikka kyllä matkan varrella myös puuduin kerronnan hitauteen. Ja kokonaisuus palkitsi ja lopussa piti selailla kirjan alkua uudestaan. Ja matkan varrella paljastuneet yksityiskohdat. Rose oli herkullisin henkilöistä.

Edit. Oi, mainiota, kirja päätyi lukijan käsiin jo ennen kuin sain aikaiseksi vapautusilmoituksen.

Saatan olla lukenut tämän, mutta otinpahan Kampin hyllystä kuleksimasta.