
Suon villi laulu
7 journalers for this copy...

Kehuttu esikoisromaani. Sain tämän yllätystuliaislahjaksi ystävän äidiltä.

Journal Entry 2 by PyryJere at a fellow bookcrosser, By Mail/Post/Courier -- Controlled Releases on Monday, November 1, 2021

Journal Entry 3 by Oikku at Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Friday, November 12, 2021
Kiitos tästä heppaamastani toivekirjasta ja kaikista muista yllätyskirjoista samassa paketissa!

Monella tavoin lumoava, mutta myös raastavan surullinen tarina oman perheensä ja ympäröivän yhteisön hylkäämäksi joutuneesta tytöstä. Kirja vei mukanaan niin, että luin yhdeltä istumalta.
Kirjailija oli minulle uusi, joten merkitsen tämän Helmet2022 lukuhaasteeseen numerolla 6.
Kirjailija oli minulle uusi, joten merkitsen tämän Helmet2022 lukuhaasteeseen numerolla 6.

Journal Entry 5 by Oikku at By mail / post / courier, A Bookcrossing member -- Controlled Releases on Saturday, March 12, 2022
Released 1 yr ago (3/11/2022 UTC) at By mail / post / courier, A Bookcrossing member -- Controlled Releases
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Kirja lähti postitse sen HEPanneelle Taryalle.

Journal Entry 6 by
Tarya
at Forssa, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Monday, March 14, 2022


Kuriiri kävi äsken noutamassa paketin, kiitos Owensin kirjan lähettämisestä! Kiitos myös BC-tarroista!
Toiveikasta kevättä kaiken tämän sotakauheuden keskellä!
Toiveikasta kevättä kaiken tämän sotakauheuden keskellä!

Journal Entry 7 by
Tarya
at Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Tuesday, September 20, 2022


Nappasin Owensin kirjan eilen mukaan mökille, tarkoitus olisi lukea se ennen lokakuun alun BC-miittiä. Luulenpa, että ainakin yksi miittiin tulossa olevista crossareista olisi siitä kiinnostunut :)

Journal Entry 8 by
Tarya
at Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Wednesday, September 21, 2022


No niin, aloitin tämän saatuani päätökseen Eva Frantzin Kahdeksannen neidon. Menossa on tosin vasta 15/416 eli jäljellä on 400 sivua. Marskimaa on tuttu juttu jokaiselle, joka on yhdenkään Elly Griffithsin dekkarin lukenut, joten tutunoloisessa paikassa tässä ollaan :)

Journal Entry 9 by
Tarya
at Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Thursday, September 22, 2022


Ehdin eilen illalla lukea kirjaa vajaat sata sivua, toivottavasti tänään on aikaa jatkaa. Kyaa käy sääliksi, vaikka toisaalta hänen luontoyhteytensä on ennemminkin kadehdittava ja pakon edessä tyttö oppii itsenäiseksi. Haastava paikka kyllä tuo suomaa, asuinpaikaksi siis. Mutta kuten heti alussa kävi ilmi, siellä asuvilla on siihen syynsä.
Äidin lähtö ihmetyttää, ei se lähteminen (hänen olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten), mutta mihin hän meni, kun ei voinut ottaa edes pienintä lastaan mukaansa. Miten hän ajatteli Kyan pärjäävän juopon ja väkivaltaisen isänsä kanssa? Äidin lähtiessä sisaruksista myös Jodie asui vielä kotona, mutta silti. Nyt äidin lähdöstä on kulunut vuosi ja ainoa elonmerkki on ollut kirje, jonka Kyan isä poltti.
Äidin lähtö ihmetyttää, ei se lähteminen (hänen olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten), mutta mihin hän meni, kun ei voinut ottaa edes pienintä lastaan mukaansa. Miten hän ajatteli Kyan pärjäävän juopon ja väkivaltaisen isänsä kanssa? Äidin lähtiessä sisaruksista myös Jodie asui vielä kotona, mutta silti. Nyt äidin lähdöstä on kulunut vuosi ja ainoa elonmerkki on ollut kirje, jonka Kyan isä poltti.

Journal Entry 10 by
Tarya
at Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Friday, September 30, 2022


Luin tämän loppuun viime viikolla ja pidin kovasti. Kuka voi olla pitämättä yksinään selviävästä tytöstä, joka nukkuu yönsä kuistivuoteella tai suon reunassa ja pitää suota perheenään - kun muutakaan ei ole..
""Ehkä mun pitäisi kävellä kylälle ja mennä itse ilmottautumaan viranomaisille. Ne sentään antaisivat mulle ruokaa ja panisivat kouluun."
Mutta hetken mietittyään hän totesi: "Ei, en mä voi jättää lokkeja, haikaraa, mökkiä. Suo on mun ainoa perhe."" <3
Ja onneksi kaikki Kyan muistot perhestään eivät olleet negatiivisia:
"Kuunnelkaapa, tytöt, tässä tuli nyt oikeaa elämänoppia. Me jouduttiin kiipeliin, mutta mitäs me tytöt sitten tehtiin? Me osattiin ottaa siitä ilo irti ja nauraa sille. Sitä varten on siskot ja ystävättäret tehty. Pitämään yhtä kiipelissäkin, varsinkin kurakiipelissä."
Petojakin suolla kerrottiin elävän, ainakin karhut mainittiin, mutta niistä ei Kyalle koskaan ollut riesaa. Hurjaa silti on ajatella, miten tyttö pärjäsi talvikaudetkin yksinään mökissään.
Itse tarina nyt tietysti on kaikin puolin epäuskottava ja joitakin lipsahduksia tekijälle on tullut, kun hän mainitsee asioita, joita koko ikänsä ja valtaosan siitä yksinään suolla asunut tyttö, jolla ei ole sähköjä eikä siten televisiota, joka ei ole käynyt koulua ja joka ei ole yhteydessä muihin ihmisiin, ei voi tietää. Enimmäkseen kyllä kuvaukset menevät oikein, kuten vaikkapa siinä, miten Kya vertaa Taten ranteen sisäsyrjän sinertävien suonien kuvioita ampiaisen hienosyisiin siipikuvioihin. Samoin muiden puheenparret ovat aikaan ja paikkaan sopivia, kuten esimerkiksi Jumpinin lausahdus "Äläpä nyt juksaa, Kya-neiti. On tässä jo muutama naurissato tullut nähtyä."
""Ehkä mun pitäisi kävellä kylälle ja mennä itse ilmottautumaan viranomaisille. Ne sentään antaisivat mulle ruokaa ja panisivat kouluun."
Mutta hetken mietittyään hän totesi: "Ei, en mä voi jättää lokkeja, haikaraa, mökkiä. Suo on mun ainoa perhe."" <3
Ja onneksi kaikki Kyan muistot perhestään eivät olleet negatiivisia:
"Kuunnelkaapa, tytöt, tässä tuli nyt oikeaa elämänoppia. Me jouduttiin kiipeliin, mutta mitäs me tytöt sitten tehtiin? Me osattiin ottaa siitä ilo irti ja nauraa sille. Sitä varten on siskot ja ystävättäret tehty. Pitämään yhtä kiipelissäkin, varsinkin kurakiipelissä."
Petojakin suolla kerrottiin elävän, ainakin karhut mainittiin, mutta niistä ei Kyalle koskaan ollut riesaa. Hurjaa silti on ajatella, miten tyttö pärjäsi talvikaudetkin yksinään mökissään.
Itse tarina nyt tietysti on kaikin puolin epäuskottava ja joitakin lipsahduksia tekijälle on tullut, kun hän mainitsee asioita, joita koko ikänsä ja valtaosan siitä yksinään suolla asunut tyttö, jolla ei ole sähköjä eikä siten televisiota, joka ei ole käynyt koulua ja joka ei ole yhteydessä muihin ihmisiin, ei voi tietää. Enimmäkseen kyllä kuvaukset menevät oikein, kuten vaikkapa siinä, miten Kya vertaa Taten ranteen sisäsyrjän sinertävien suonien kuvioita ampiaisen hienosyisiin siipikuvioihin. Samoin muiden puheenparret ovat aikaan ja paikkaan sopivia, kuten esimerkiksi Jumpinin lausahdus "Äläpä nyt juksaa, Kya-neiti. On tässä jo muutama naurissato tullut nähtyä."

Journal Entry 11 by
Tarya
at Makulihan tilapuoti ja kahvila in Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Friday, September 30, 2022



Kiitos kirjasta ja miitistä, Tarya!
Mielenkiintoinen kirja.
Mielenkiintoinen kirja.

Luontokuvaus on parasta tässä kirjassa. Tietysti Kyan kehittyminen ja sivistyminen myös, jos antaa sadunomaisuuden anteeksi. Uskottavaa se ei ole. Kumma, että moni on tykännyt tarinan lopusta. Minä en tykännyt. Samoin sieluani raateli ihmisten nimittäminen roskaväeksi, varsinkin kun se ei ollut satua vaan hyvinkin todellista. Esiintyyhän tuollaista nimittelyä Suomessakin. Kaiken kaikkiaan kirja oli nautittavaa luettavaa.

Musiikkitalon miittiin mukaan.
Mukavia lukuhetkiä saamasi pitää!
Mukavia lukuhetkiä saamasi pitää!

Varmaan viimeksi eilen olin aikeissa lisätä tämän tarinan toivelistalleni, mutta nyt ei tarvitsekaan, kun Annelis toi tämän miittin ja Bookgeo tämän minulle kirjapinoista ojensi. Bookgeo saa tämän mahdollisesti jälkeeni. Kiitokset kirjaa kierrättäneille!

Kiitos, sain mukavia lukuhetkiä. Juuri tuosta luontokuvauksesta pidin eniten.

Released 1 yr ago (10/21/2022 UTC) at By hand, A friend -- Controlled Releases
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Hyviä lukuhetkiä ja kiitos seurasta, Bookgeo!

Ja tänään tämä kirja sitten jo saapui käsiini Tampereelle. Lämpimät kiitokset kirjasta ja mukavasta illasta Tampereella erpaxille!

Journal Entry 19 by
Bookgeo
at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Saturday, September 30, 2023


Olipa tämä todella monipuolinen kirja, oikeastaan kaikkea muuta kuin dekkari. Koko Chase-kuvio pysyi minulle kirjan läpi melkein sivuosassa. Eniten mieleeni jäi Kyan ihailtava, ehkä unenomainenkin luontoyhteys, jota kuvattiin miltei elokuvamaisin värein. Kyan omassa kasvussa ja selviytymistarinassa oli paljon yhteiskuntakriittistäkin otetta. Yksinäisyydessä kasvaneen Kyan haparoivia kontakteja muihin ihmisiin kuvattiin myös kauniisti.
Kaikesta tarinan myllerryksestä huolimatta tästä tarinasta jäi sekä kauniin tyyni että liikuttunut tunnelma.
Kaikesta tarinan myllerryksestä huolimatta tästä tarinasta jäi sekä kauniin tyyni että liikuttunut tunnelma.

Journal Entry 20 by
Bookgeo
at To Fulfill A Wish, A RABCK -- Controlled Releases on Saturday, September 30, 2023



Journal Entry 21 by Chania at Kokkola, Keski-Pohjanmaa / Mellersta Österbotten Finland on Monday, October 2, 2023
Kiitos, tästä kirjasta on puhuttu niin paljon että pakkohan se oli toiveisiin lisätä, ja nyt se pääsi omaan hyllyy odottamaan!