Reppureissaajat ja kaupunkilaiset ottavat aurinkoa Tuomiokirkon portailla kesäisessä Helsingissä. Katseltavaa riittää, sillä viereisen Kansalliskirjaston ovelle kurvaa poliisiautojen jono. Kirjaston kupolisalista on löytynyt kuollut tyttö, joka on taidokkaasti aseteltu kirjameren keskelle.

Tekoa on selvästi suunniteltu pitkään, ja poliisi on ymmällään: Miksi tyttö on tuotu kirjastoon? Ovatko kuollutta tyttöä ympäröivät kirjat jonkinlainen viesti?

Asiantuntija-apua pyydetään kahden hengen etsivätoimistolta: keskeneräisiä tutkintoja keräilevä Kalju elää keski-ikäisen miehen kriisiä, ja chileläissyntyinen Kihara haaveilee rakkaudesta mutta sitä oikeaa etsiessä täyttää yksinäisyytensä kurinalaisella elämällä. Silti juuri karua huumoria viljelevällä kaksikolla on mahdollisuus selvittää kirjastotytön tapaus, joka on täynnä kirjallisia viitteitä. Kalju ja Kihara joutuvat keskelle rikoksia, joiden juuret kaivautuvat syvälle eurooppalaiseen historiaan, loiston ja rappion ytimeen.

Aluksi tämän dekkarin huumori ärsytti minua, mutta kannatti jatkaa lukemista. Tarinastahan kehkeytyikin tosi mukaansatempaava ja mielenkiintoinen!

Räntäpäivä-miittiin jännitystä tarjolle!

Otin mukaani Räntäpäivän miitistä.

Huikean hyvä tarina, kerrassaan upea. Ihanat henkilöhahmot ja kirjan kieli on rikasta sekä raikaista. Tarina vei mukanaan ja oikein harmitti, kun se loppui.

Toivottavasti tämä erinomainen kirja löytää uusia lukijoita.