Sivulta kirjasampo.fi:

Entinen poliisi Louis Kehweiler harjoittaa joutoajallaan tarkkailutoimintaa Pariisin puistonpenkeillä rupikonnansa Bufon kanssa. Eräänä päivänä hänen kaikkinäkevä silmänsä havaitsee koirankikkareesta ihmisluun.

Käynnistyy kaikkien aikojen salapoliisityö. Kehweiler alkaa vahdata koiranulkoiluttajia ja saa avukseen vanhassa talorähjässä asuvat, alituisessa rahapulassa olevat historianopiskelijat, joita etunimiensä takia myös evankelistoiksi kutsutaan. Keskiajan tutkija Marc – alias Markus – saa tehtäväkseen jäljittää sanomalehdistä epäilystä herättäviä, ratkaisemattomia kuolemia.

Tutkimus vie Kehweilerin ja hänen apurinsa bretagnelaiseen kyläpahaseen. Eräiden mielestä läheltä katsottuna varsin komea Kehweiler jatkaa tutkimuksiaan olutta siemaillen savuisessa kahvilassa. Samalla evankelistat juoksevat ympäri tienoita kummallisten johtolankojen ja huhujen perässä… Kuka tappaa?

Muistoksi käynnistäsi on loistavasti kirjoitettu, hulvaton dekkari, jonka vertaansa vailla oleva henkilögalleria takaa hauskuuden, loistava tyyli lukunautinnon ja uskomattomat juonenkäänteet aivojumpan.

(Gummerus)

Varattu lukutuolille

Tämä ei joko yltänyt kirjailijan parhaimmistoon tai sitten oma mielentilani tämän lukemiseen oli väärä. Kirjassa oli loistavia persoonallisuuksia ja hienoa sanailua, mutta jokin tästä jäi puuttumaan. Kirja ei missään vaiheessa imaissut kunnolla mukaansa. Mutta ei onneksi harmita, sillä sain kirjan ilmaiseksi (kiitos lukiolaisen kirjahankintojen) ja kirjalle löytyy minun lisäkseni muitakin lukijoita.

Jännittäviä lukuhetkiä toivedekkarin parissa ja mukavia syyspäiviä!

Fred Vargasin Adamsberg-sarja on lempparini, mutta yhden kirjan tätä Kolme evankelistaa -sarjaa olen lukenut aiemmin, ja se ei kyllä iskenyt. Katsotaan, miten tämän toisen kanssa käy! Kiitos !

Jo kirjan ensimmäisen sivun avauskappale sai minut hykertelemään, Vargasin huumori on vallan riemastuttavaa kaikessa vähäeleisyydessään ja absurdiudessaan. Rupikonna Bufo romaanihenkilönä on myös jotain sellaista, jonka vain Vargas pystyy kehittelemään. Itse juoni ei minua sytyttänyt samalla tavoin kuin historiasta ja arkistoista kiinnostuneet henkilöhahmot.

Teki vähän tiukkaa, että ehdin lukea tämän Paulannin toivelistakirjan ennen miittiä, mutta ehdinpäs! Toivottavasti seuraavakin lukija tykkää.

Kiitos miittiseurasta ja kirjatoiveen täyttämisestä. Tykkäsin evankelistasarjan ensimmäisestä osasta, joten mielenkiinnolla odotan tämänkin lukemista.