Kaarina Davis valmistui sairaanhoitajaksi optimistisin mielin vuonna 1995. Hän oli työskennellyt hoitoalalla jo teinitytöstä lähtien, ja sairaanhoitajan työ oli hänen unelma-ammattinsa. Davis jaksoi vuosia pätkätöissä ja lopulta hänet vakinaistettiin. Vähitellen Davisille kuitenkin valkeni, kuinka kestämätön sairaanhoidon tilanne on maassamme.

Rankka kutsumus kuvaa sairaanhoitajan arkipäiväistä työtä. Davis kertoo, kuinka alipalkatut sairaanhoitajat uupuvat työtaakkansa alle, kuinka sairaalan byrokratia ja hierarkia käyttävät hoitajia hyväkseen ja potilaat saavat kelvotonta hoitoa. Naisvaltainen ala, pääosin kunnallinen työ, kutsumusammatin kaiku ja pätkätyöjärjestelmä johtavat siihen, ettei hoitajien työoloja pidetä tärkeänä asiana. Davis ei halunnut uhrata itseään vaan päätyi vaihtamaan alaa.

Kaarina Davis antaa selkeän diagnoosin hoitoalan sairaudesta ja esittää myös konkreettisia parannusehdotuksia. ”Tämä kirja on kirjoitettu, jotta hoitajat oppisivat pitämään puolensa ja sanomaan ei”, Davis kirjoittaa.

Kolmas painos
Nemo 2008

Tieto-Finlandia-ehdokas 2007
Mielenterveysseuran tunnustuspalkinto 2007

Luin kirjan jo varmaan pari-kolme vuotta sitten, nyt se lähtee etukäteissynttäripaketissa eteenpäin :) Onnittelut päivänsankarille 22.11.!

Kiitos synttäriyllätyksestä, maltoin avata paketin vasta oikeana päivänä :)
Mielenkiintoiselta vaikuttava kirja. Itse valmistuin hoitajaksi pari vuotta kirjoittajaa myöhemmin ja olen pysynyt alalla. Olisi varmaan kannattanut vaihtaa silloin alussa, kun tein 8 vuotta pätkätöitä....
Koronapandemia on kuormittanut tänä vuonna hoitohenkilöstöä entisestään, eikä arvostusta edelleenkään näy tilipäivänä.