WSOY 2000, 463 sivua.
Ruotsinkielinen alkuteos Aprillhäxan, 1997.
Suomentanut Kaarina Sonck

Takakannesta:
"HÄN PYSTYY NÄKEMÄÄN AJAN LÄPI, LEIJUMAAN JA OTTAMAAN IHMISEN HALTUUNSA

Desirée makaa sairaalassa. Hän on niitä vammaisina syntyneitä, jotka 50-luvulla suljettiin laitoshoitoon pois silmistä. Hän ei osaa kävellä eikä puhua, mutta hänellä on muita kykyjä.
Desiréen äidin kolme kasvattitytärtä eivät tiedä hänen olemassaolostaan, mutta eräänä päivänä he saavat kukin salaperäisen kirjeen. Se pakottaa heidät muistamaan, miten heidän kauan sitten oli jätettävä kasvatuskotinsa, ainoa turvansa. Lääkäri Christina silmäilee sormiaan - näkyykö, että joku mursi ne tahallaan? Fyysikko Margareta muistaa, kuinka hän epävarmana 17 -vuotiaana ryhtyi suhteeseen opettajansa kanssa. Narkomaani Birgitta taas mutisee lauseen, jota hän on hokenut koko ikänsä: "Ei se minun vikani ollut!"
Dramaattinen ja jännittävä romaani tempaa lukijan vastustamattomasti mukaansa neljän naisen elämään. "

Ihan uusi tuttavuus minulle sekä tämä kirja että kirjailija.

Tämä Rantakassissa ollut kirja lähtee postin avustuksella kohti uutta kotia.
Osallistun tällä Liinuskaisen Roosa nauha -haasteeseen, joten paketissa on mukana jotain hyvää.

Kiitos RANTAKASSI-kirjasta Tmarju. Olen tätä kirjaa usein kaupassa hypistellyt, mutta en kuitenkaan ostanut. Hyvä näin! Kiitos myös suklaapatukasta! :)

Suomi mainittu s. 207:
"Yksi lankavaraston suomalainen idiootti oli jättänyt koipensa oven väliin ja se oli sille kömpelykselle ihan oikein."

Tämä oli minulle tämän kevään ehdottomasti mielenkiintoisin lukukokemus. En ymmärrä miksen ole tätä aikaisemmin lukenut. Kertomus kuljetti vauhdilla mukanaan rikkaine juonenkäänteineen.

Hippasin Annimannia tällä kirjalla, joten posti kuljettaa sen hänelle.

Kiitos! Luin Axelssonin Kuiskausten talon jokin aika sitten ja pidin siitä niin paljon, että lisäsin muitakin kirjailijan teoksia toivelistalle. Eikä siinä sitten kauan mennytkään ennen kuin ensimmäinen pompsahti TBR-pinoon :)