Meille on näköjään eksynyt kaksi kappaletta tätä kirjaa. Vaikka en ole kumpaakaan vielä lukenut, tämä pokkariversio saa jatkaa matkaansa bookcrossingin kautta.


www.adlibris.com -sivuilta:


"Kiihkeä tarina pakkomielteisestä rakkaudesta alati hahmoaan muuttavaan naiseen.Nuori Ricardo rakastuu Lilyyn Limassa 50-luvun alussa, mutta tyttö katoaa. Vuosien aikana Ricardo törmää toistuvasti tähän kauniiseen, kameleonttimaiseen naiseen, joka esiintyy milloin vallankumoustaistelijana, milloin ranskalaisen diplomaatin vaimona tai japanilaisen rikollisen rakastajattarena. Ricardon rakkaus ei sammu, vaikkei hän koskaan saa vilpitöntä vastakaikua."

EDIT 040316
Sain luettua hiljattain sen toisen kirjakappaleen, olipas varsin kiehtovaa luettavaa! Tässä linkki kirjaan:
http://www.bookcrossing.com/journal/13876247/

Jatkoi matkaansa Kuopion BC-tapaamisesta!

Tuhma tyttö on nyt minun hyllyssäni.

Edit: luettu 29.7.2013. Teksti oli varsin sujuvaa proosaa, ei mitään "liian erikoista" ( jota ennakkoon vähän pelkäsin, kun kyse oli kuitenkin Nobel-palkitusta teoksesta...). Ei mikään yhdeltä istumalta kevyesti luettu teos, sivujakin kuitenkin sen verran, kun tarina kulkee läpi vuosikymmenten.

Kirja vapautuu tämänpäiväisessä Kuopion bc-tapaamisessa ravintola Shalimarissa.

Tuhma tyttö tuli tänne kylään. Kiitos eteenpäin laittajille. Katsotaan mitä tästä seuraa...
***
Edit 21.2.2014
Luin kirjan tammikuussa, merkintä tänne jäi näköjään silloin tekemättä. Vargas Llosaa voisi lukea enemmänkin, tykkäsin tästä kovasti.

BC-tapaamisessa löysi uuden lukijan.

Otin Kuopion miitistä mukaani.

No voi sus siunakkoon, mikä kirja.
Jossain alkutaipaleella tämä kirja tempas mukaansa; mitä sitten tapahtuu? mitäs nyt? Lukemisen aikana tuli myös oksettava tunne, jopa inhoa. Miksi? Jotta sai vastauksia, krja oli luettava loppuun asti.
Kirjaan tarttuminen aluksi oli haasteellista. Siirsin sitä tuonnemmas ja tuonnemmaas useaan otteeseen. Kannatti ryhtyä.
Kiitos bookcrossingin tuli tämäkin luettua.

Koivula5 saa luettavaa.

KakiPe toi luettavaa. Laitetaan Nobel-kirja lukujonoon.

Alkuun kirjailijan pikkutarkka tyyli häiritsi ihan valtavasti (sillä ja sillä kadulla - who cares...), mutta vaihtuiko tyyli vai tottuiko siihen - ei sitä ainakaan huomannut myöhemmin. Alkuun myös ihmetteli päähenkilön outoa rakkautta tuhmaan tyttöön, mutta myöhemmin senkin jotenkin ymmärsi. Pakkomielle mikä pakkomielle. Paljon hienoja pieniä oivalluksia kirjassa oli. Jossakin vaiheessa ajattelin, kunpa kirja loppuisi tähän onnelliseen vaiheeseen. :) Loppujen lopuksi tykkäsin kirjasta kovasti, vaikka aika surullista oli.
Luin äsken kiiltomadon (kiiltomato.net) arvion tästä kirjasta, ja olen kyllä eri linjoilla hänen kanssaan monestakin asiasta. Ensinnäkin kyseessä ei mielestäni ole vain pinnallinen rakkaustarina. Toiseksi, ajankuvaa ja yhteiskunnallista/historiallista taustaa on mielestäni aivan tarpeeksi - senhän onkin tarkoitus olla taustana tarinalle. Kolmanneksi, Lontoon, Madridin ja Japanin kuvaukset tottakai ovat vähemmällä - nehän ovatkin lyhyempiä episodeja.

Tarjolle miittiin.

Nappasin kirjan Ylivieskan miitistä.

Otin kirjan lukuun kirjahaasteen "kirjassa rakastutaan" kohtaan, mutta sitten huomasin, että kyseessä on Nobel-palkitun kirjailijan teos. Menee siis siihen lokeroon nyt :). Olipa todellakin aikamoinen kirja. Mitähän tästä nyt sanoisi... Kiltin pojan rakkaus tuhmaan tyttöön oli aika uuvuttavaa... Rohkeita kohtauksia- joskin samanlaisena toistuvia- oli aika paljon. Se, että em. henkilöt tapasivat toisensa milloin missäkin tuntui jokseenkin uskomattomalta. (Miksi ihmeessä minä nykyään mietin kirjojen todenperäisyyksiä- harvat fiktiot kai ovat totta!?). No, anyway. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen ja aika helppolukuinenkin. Pidin siitä, että kirjassa liikuttiin eri puolilla maailmaa. Kiitos bc:n ja lukuhaasteen- tuli taas luettua erilainen kirja!

Kiitos kirjasta maijuli. :)

Kylläpä mua kiukuttaa päähenkilö. Kaikesta kiukutuksesta huolimatta oli luettava loppuun ja kylläpä kiukuttaa huolella. Ehkä mä koen jonkinlaista tuttuutta siinä, että antaa jonkun käyttää hyväkseen ja kävellä yli ja kiukutus onkin enimmäkseen henkilökohtainen reaktio. Onko se hyvän kirjan merkki ja/vai merkki siitä, että on itse kasvanut puolustamaan itseään? Jään pohtimaan, jospa kiukutus vielä lakkaa 🤔

Lukuiloa :)

Kiitokset kirjasta ja lounasseurasta!