A caverna 2000, suom. Erkki Kirjalainen, Tammi Keltainen kirjasto 2003. 405 s.

Savenvalaja Cipriano Algor uurastaa työpajassaan huolehtivan tyttärensä Martan ja kunnon vävypoika Marçalin kanssa, ja pihassa huiskii myös kodin saanut kulkukoira Löydökki. Cipriano Algor lahjoittaa naapurin leskirouva Isauralle ehjän ruukun särkyneen tilalle, mutta onko hänen työllään vielä muuta tekoa? Savipajan tuotteet eivät enää käy kaupaksi Keskuksessa, markkinatalouden hyytävässä tiivistymässä.

Luopumisen, eron ja hukkaan menneiden ponnistusten uhka on suorastaan tuskallista luettavaa. Saramago solmii kuitenkin langat lopulta selviytymistarinaksi ja upeaksi ylistyslauluksi työlle, yksinkertaiselle elämälle ja läheisistä välittämiselle.

Nobelistin kieli on tässäkin kirjassa rönsyävää ja tajunnanvirtaista, mutta tavattoman nautittavaa. Jaarittelun ja vitsailun vastapainona ovat viittaukset muun muassa luomiskertomukseen ja Platonin Valtion luolavertaukseen.

-ruzena

25.7.2021:
Sille, joka arvostaa Saramagoa, voisin antaa vaikka silmäteräni ja kellosta viisarit, mutta ihan kiva että on antaa vaan näitä kirjoja :)

Kiitos toivekirjasta! Saramago on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani. Kertomus sokeudesta on ollut tähän asti lukemistani paras, mutta jokaisesta lukemastani kirjasta olen pitänyt.

Tämä oli kirja, jossa ei tuntunut tapahtuvan oikein mitään. Paljon kerrotaan perhe-elämästä, savenvalajan työstä ja kaikesta kovin tavallisesta. Sanoisin, että kirjassa kerrotaan niin paljon kaikesta tuosta, että jollei kirjaa olisi kirjoittanut Saramago, en olisi sitä todennäköisesti saanut ikinä luettua loppuun. Saramagon kerronta on omalla tavallaan lumoavaa ja hän saa tylsästäkin aiheesta kiinnostavan. Kirjassa on myös Keskus, joka hallitsee työntekijöitään ja asukkaitaan sellaisella otteella, että välillä oikein hirvittää. Perinteillä ei ole väliä, muovi korvaa saven, markkinat määräävät kaikesta, ja Keskuksen asukkaiden elämää hallitaan. Normaali ihmisen uteliaisuus ja halu ottaa asioista selvää on tuomittavaa. Päällimmäisenä ajatuksena itselleni jäi kirjasta se, että Saramago laittaa lukijan ajattelemaan, mikä elämässä on tärkeää. Vaikkei tämä kirja noussutkaan lukemieni Saramagon teosten parhaimmistoon, niin olihan tämä todella hyvä. Ei Saramago taida osata huonoa kirjaa kirjoittaakaan.

Miittiin tarjolle. Hyviä lukuhetkiä!

Nappasin miitistä. Kiitokset Saka ja ruzena!