Kirjaston ahkera käyttäjä pienestä pitäen. Meillä oli alakouluikäisenä ilo päästä käymään kirjastoautossa kesäisin kahdesti viikossa. Naapuruston lasten kanssa rynnimme kilpaa auton takaosaan nappaamaan parhaimmat sarjakuvakirjat. Velipoika raahasi kotiin paksuja, kuvitettuja tietokirjoja milloin mistäkin aiheesta, minä pysyin kevyemmässä kirjallisuudessa. Yhdessä lainasimme suuria pelikirjoja, istuimme päivät pitkät teltassa kavereiden kanssa ja opettelimme kirjoista erilaisia korttipelejä. Kirjoista ja lukemisesta ajatus lähti ensimmäiseen ammattiin, valmistuin kirjastomerkonomiksi vm. 1989, töissä kolme vuotta kahdessa eri kirjastossa, sitten mies + muutto + kotiäitiys + uutta uraa etsitty jo monta vuotta eri aloilta, mutta lukeminen pysyy. Kirjaston asiakas, myös työpaikkakuntien kirjastot käyn läpi uusien, "lukemattomien" kirjojen toivossa. Bookcrossing on osoittautunut joskus vaikeaksi, en pysty hyvällä omallatunnolla vapauttamaan kirjoja villisti maailmaan, kun en tiedä, miten niitä siellä kohdellaan.