Kustannusvuosi: 1998. Kustantaja: Wsoy, Juva. Sivuja: 480.

Takakannen teksti:
Pentti Holapan romaani kertoo kahden nuoren miehen intohimoisesta ja raatelevasta ystävyydestä sodanjälkeisinä vuosina. Aistillisen lihasromantiikan ja sävykkään kulttuuriparodian täyttämässä teoksessaan 50-luvun modernistina julkisuuteen tullut kirjailija irtautuu sovinnaisista kaavoista rohkeammin kuin koskaan aikaisemmin.

"Asser Vaho on minun päässäni ja vie siellä kaiken liikenevän tilan eikä tyydy edes siihen. Asser on ekspansiivinen, valloittaja ja kuten kaikki valloittajat hän tunkeutuu uusille alueille hävittämällä kyliä viljelyksiä, tappamalla pahaa-avistamattomia ja syyttömiä ihmisiä. - - Sarvitta ja hampaitta: Olen päättänyt kirjoittaa romaanin Asser Vahosta."

***
Kyllä kirjassa tuntui olevan materiaalia vaikka mihin pohdintoihin, mutta en vaan nyt oikein päässyt Holapan ajatuksiin sisälle.

Kirjaston vaihtokärryssä (musiikkiosaston sisäänkäynnin vieressä).

Ammattilaisen varmuudella kirjoitettua, sujuvaa tekstiä ja hyvä tarina. Holappa taitaa tuntea taide- ja kultuurimaailman, minulta varmasti meni paljon ohi siinä suhteessa. Ylen suorasukaisissa seksuaalitoimintojen kuvauksissa tuli vähän tirkistelijän olo, mutta joka kohdan kieltämättä luin. Rasittavalta ja tarpeettomalta tuntui jatkuva palaaminen kirjoittajan työhuoneeseen,kikkailu minällä ja "minällä", vaihtoehtoiset tapahtumien kulut yms. Minä pidän enemmän kirjoista, joissa konstailematta kerrotaan se tarina ja annetaan lukijan siihen uppoutua.