Keskisuomalainen kylä nimeltä Luhanka. Luhangassa baari ja talo. Baari joka on kuin mikä tahansa baari. Talo josta isäntä on kuollut. Ilonen talo on romaani levottomasta lapsuudesta.

Otan kirjan junalukemiseksi matkalla Poriin. Kirjassa on vain 148 sivua, joten oletettavasti vapautan tämän jonnekin määränpäässä.

Luin kirjan junassa matkalla Poriin. Aika lohdutonta elämää on vietetty. Tällä toisella lukukerralla sain kirjan luettua loppuun, ensimmäinen kerta vuosia sitten tyssäsi muutamaan ensimmäiseen sivuun kun mummo teki sitä. Mummon mielestä tätä. Mummo sanoi sitä sun tätä. No lapsen suusta kieli on toistoa mutta silloin en jaksanut lukea kun tyyli tympäisi.

Muistan kun kirja ilmestyi ja oli kohun aiheena. Luhankalaiset taisivat kilvan juosta kirjakauppaan saadakseen tietää kuka kyläläisistä on päässyt (vai joutunut?) kirjan kansiin ja kuka ei.

Vien tarjolle illalla Porin miittiin ja jos ei mene kaupaksi niin jätän todennäköisesti Petran hyllyyn.

Ale otti reppukirjaksi, kiitos :D

Tykkäsin kovasti. Tarina oli kamala, mutta kovin tuttu. Näitä vanhemmat juo -tarinoita on kirjoitettu vuosikymmeniä. Kerontatyyli oli kiva, mutta se häiritsi, että lapsenomainen tyyli ei kasvanut päähenkilön mukana. Kun rippikoulun käynyt nuori korjoittaa elämästään kuin 7-vuotias kirjan alussa, se sai epäilemän, että onko Ruut latvasta vajaa. Ilmeisesti silti ei. Nopeaukuinen ja viihdyttävä kirja, vaikkakin lapsia kävi sääliksi. Kiitos lukuelämyksestä Niksu!

Nappasin tämän mukaani porilaisten helmikuun (no okei, lipsahti maaliskuulle) miitistä. Jotenkin kivannäköinen kirja ja erikoisen muotoinen, joka ihan vain ulkomuodollaan ja Alen kannustavien sanojen saattelemalla valikoitui mukaani. Ei siinä mitään, mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Kiitos siis kirjasta, eedenistä itään-urpilainen-kinnunen-smp-miitistä ja erinomaisesta seurasta Ale!

Minulla oli mielessäni pari tuntemusta, jotka aioin journalissa viisaasti kertoa, mutta Alepa on ehtinyt ensin. Ensimmäinen hämmästelyni ja närkästelyni on juuri tuo kerrontatapa, joka on todellakin kuin pienen lapsen suusta. Se tyyli olisi voinut kasvaa päähenkilön myötä. Toinen mieteiskelyni kohde on juuri tuosta kerrontatavan syystä Ruut, jolla ei ole ilmeisesti ihan kaikki palikat kohdallaan. Ei se silti ihme, jos lapsuus on tuo mikä se oli. Hirmu surullinen kirja, jossa jokainen lapsista aikuisiin ovat enemmän tai vähemmän hukassa elämänsä kanssa.

Tämä kirja tuli luettua aamulehden korvikkeena, joten tuo lyhyt töksähtelävä tarina meni paremmin alas, kun joka aamu luki vain yhden tai kaksi kappaletta. Erikoinen kirja, enkä vieläkään tiedä, pidinkö tarinasta vai en. Jäi se ainakin mieleen. Kiitos siis taas kerran teille, kirjakierrättäjät. Ilman bookcrossingia tuskin olisin tätäkään lukenut.

Osallistun kirjalla myrtilluksen Aakkoshaasteeseen.

Lisäys: varattu Tmarjulle, joka sanoi että hep!

Hepnannaa-kirja lähti postin matkassa kohti Tmarjua. Mukaan livahti pikkupossukin! Mitä ihmettä?! ;)
Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Kiitos MiuMauMou heppauskirjasta.
Erotin pikkupossun Iloisesta talosta, ja elämä jatkunee entisillä raiteillaan.
Mielenkiinnolla laitan tämän kirjan luettavien pinoon.

Edit 27.3.2012
Iloinen talo siirtyi luettavien pinosta saatavilla olevien pinoon. Nopeasti tuli luettua (siis kunhan aloitin), ja tykkäsinkin, vaikka tarinahan ei ole mitenkään kaunis. Olen tämän joskus vuosia sitten lukenut, mutten paljonkaan muistanut.

Osallistun tällä Aakkoshaaste 2011-12, eli tämä on mun O.

Tämä olis nyt valmiina seuraavalle lukijalle. Vai tekisköhän villin vapautuksen? No, pian kai se selviää.

Hetken mietittyäni tiedän tarkalleen, kenelle tämän lähetän.
Onnea maaliskuun kirja-arvonnan voitosta!

Odotan mielenkiinnolla tämän kirjan lukemista. Kiitokset palkintokirjasta!

Vapautuu vaihtohyllyyn