Metson vaihtohyllystä löytynyt kirjaston poistokirja, jonka poimin mukaani dotdotin Sukulais-haastetta silmällä pitäen. Kovakantinen kappale, Kirjayhtymä 1990, 322 sivua.

Takakannesta:

"Eräänä päivänä pujahdin kartanon konttorikamariin, jossa sijaitsi talon kirjasto. Minua oli kielletty menemästä sinne ilman asiaa, ja jos olin huoneessa, en saanut koskea kirjoihin, paitsi kun niistä oli pyyhittävä pölyt. Pyyhkiessäni pölyjä olin nähnyt kirjan ’Vapautemme hinta’. Etsin sen käsiini ja kiihkeästi selailtuani löysin tuhansien pienten kuvien joukosta isäni kuvan.

Katselin kuvaa liikuttuneena. Näin isän kasvot nyt ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen.

Isä oli kovin vaatimattoman näköinen, mutta juuri niin kaunis kuin millaisena hänet muistin. Olin niin syventynyt kirjaan, etten muistanut tarkkailla äiti-tädin liikkeitä. Ja yllättäen hän seisoikin ovella.
Istuin siinä kirjahyllyn vieressä kiikkutuolissa kirja avoimena sylissäni. Äiti tunnisti kirjan ja näytti salamannopeasti tajuavan, mistä oli kysymys. Pelästyin kuin pahanteosta yllätettynä. En saanut sanaa suustani. Pystyin vaan katsomaan häneen anteeksipyytäen ja rukoilevasti. Eikä äiti olisi sallinutkaan selittelyjä, hän tulkitsi pelkän puhumisenkin vastaanpanemiseksi.

Äidin katse leimahti suuttumuksesta, ja vihaisesti, lähes raivoissaan hän huusi minulle äänessään halveksiva sävy:
-Kyllä minä tiedän, mitä sinä olet löytänyt. Näköjään olet penkonut esille isäsi kuvan. Ettes häpeä! Ei hän mikään sankari ollut. Kommunisti hän oli, kyllä se tiedetään. Tahallaan kaatui.

Pilkallisen ja kylmän torjuvana hän kääntyi ovelle ja sanoi:
-Pois konttorikamarista, ei sinulla ole mitään asiaa näihin huoneisiin . . . tiedä se!

Panin kirjan takaisin omaan koloonsa. Päässäni myllersi: Hyvä Jumala, se ei voi olla totta! Muistan, kun isä lähti…minä näin hänen lähtönsä…Nyt äiti varmaan luulee, että olen tyytymätön täällä olooni. Ehkä hän ajaa minut pois kartanosta, luulee että tahdon pois, luulee että halusin loukata häntä. Enhän minä sitä, en…Hyvä Jumala auta minua…"

Tämä oli vähintäänkin järkyttävä lukukokemus sotaorvoksi jääneen tytön erittäin vaikeasta lapsuudesta. Pirkko eli lapsuuttaan lähes kokonaan ilman turvallista syliä, hänä ympäröivien ihmisten alistamana ja väheksymänä, ilman tukea ja hyväksyntää. Vain hyvin harvat ihmiset tuntuivat edes jollain tavalla ymmärtävän hänen tuskaansa ja ikäväänsä. Varsinkin kuvaukset jatkuvasta nälästä olivat riipaisevia.

Luojan kiitos aikuistumisessa ja alkavassa opettajan urassa piilee pientä toivoa paremmasta. Uskomaton voimannäyttö ja varmasti toisaalta myös terapeuttinen kokemus kirjoittajalle saattaa lapsuutensa kauhut tekstiksi ja kirjaksi asti.

WILD RELEASE NOTES:

Jätän tämän kirjan todennäköisesti K-Supermarket Pohjantähden tuulikaappiin, jos siellä vielä on ilmaisjakelulehtien telineitä. Tämä on ensimmäinen villi vapautukseni vuodelle 2010. Mukavaa uutta vuotta!

--------------------------------

Onneksi olkoon, olet löytänyt BookCrossing-kirjan! Toivottavasti pidät kirjasta ja ilmaisesta BookCrossing-sivustosta. Ole kiltti ja tee merkintä, jossa kerrot, mistä löysit kirjan. Jos luet sen, olisi myös kiva kuulla, mitä pidit kirjasta. Luettuasi kirjan voit joko pitää sen omassa hyllyssäsi tai antaa sen jatkaa matkaa. Jos päätät liittyä BookCrossing-sivustolle, pääset myös itse seuraamaan kirjan matkaa ja lukemaan uusien lukijoiden ajatuksia tästä kirjasta.

Hyviä lukuhetkiä!

PS. Jos et ole aikaisemmin tutustunut BookCrossingiin ja englanninkielinen sivusto tuntuu hankalalta lähestyä, niin seuraavat linkit ovat avuksesi.

* Bookcrossingista suomeksi: http://bookcrossingfinland.net/wiki/
* Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30