Edullinen kirpputorilöytö viime viikolta, vielä lukematon Koskis-dekkari oli pakko poimia mukaan. Loisto-pokkari, 336 sivua.

Takakannesta:

"Vappu Ilmi Inkeri Nurminen on ehtinyt täyttää kahdeksankymmentä vuotta juuri ennen kuolemaansa – mutta hänet löydetään asunnostaan vasta kaksi kuukautta myöhemmin. Vaikka kuolemantapaus todetaan luonnolliseksi, Koskinen vainuaa yksinäisen ja unohdettuna kuolleen vanhuksen taustalta vuosikymmenien takaisen murhenäytelmän, joka odottaa vieläkin selvittämistään.

Samaan aikaan kaupungissa käydään kiistaa vanhan talon purkamisesta. Juuri kyseisen rakennuksen pihasta löytyy miehen ruumis, ja suojelua vaativat aktivistit vaikuttavat tavalla tai toisella osallisilta tekoon. Koskisen on vaikea uskoa sitä, ja hän päättää selvittää molemmat tapaukset perin pohjin. Tuore ja yllättäen syntynyt ystävyys antaa hänen työhönsä aivan uutta voimaa."

Hyvä ja tasapainoinen Koskis-dekkari oli tämä. Tampereen Työväen Teatterin Koskis-näytelmä perustuu osittain tämänkin kirjan tapahtumiin, joten näytelmän nähneenä oli hauskaa seurata, mitä kirjasta oli poimittu siihen mukaan. Näytelmä oli kuitenkin niin paljon oma, itsenäiseksi palasista rakennettu juttunsa, ettei sen näkeminen spoilannut tämän kirjan rikoksista minulle sitä keskeisintä, eli vanhaa 1970-luvun juttua. Vanhojen ihmisten dialogiin oli laitettu reilulla kädellä Tampereen murretta mukaan, mikä oli mukava yksityiskohta. Muutenkin noiden vanhojen tapahtumien tutkinta ja niihin liittyvä sen aikainen viitekehys oli karulla tavalla kiinnostava. Surullinen olo tuli toisaalta Vapun yksinäisen kohtalosta, Einon vanhainkotielämästä ja Helgen sairaudesta.

Koskinen itse taas pallotteli jälleen välillä esimiesaseman aiheuttamia huoliaan ja nautti uudesta ystävästään samalla kun ratkoi ja pohti rikoksia tarkkasilmäisellä ja inhimillisellä tavallaan.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Annan kirjan illan miitissä sitä toivovalle erpaxille, jos hän vain pääsee paikalle.

Kiitos jälleen kerran Bookgeo! Olen niin paljon halunnut lukea tämän kirjan, että se on kuulemma kahteen kertaan wishlistilläni... :D :D Kiitos! Nauratti se, että joku muukin lukee sarjaa sekavassa järjestyksessä niin, että Koskisella on mikä nainen milloinkin... :-)

Sakaripa ei ole yleensä kovin pitkään hyllyissäni vanhentunut. Taitaa taas kivuta lukupinon huipun tienoille odottelemaan sopivaa hetkeä. Laitan sitten taas kontrolloidusti joskus eteenpäin.

Luin tämän kirjan viikko sitten, kun tarvitsin piristystä huonosti sujuvan kirjoitushomman sekaan. En tiedä, paransiko koukuttava Koskinen varsinaisesti sitten kirjoituspuolta, mutta ainakin mieliala koheni. Tässä kirjassa oli paljon hauskaa huumoria. Muutenkin näitä kirjoja, joissa Koskisella menee yksityiselämässään hyvin, on mukavampi lukea.

Jälleen kerran Koskinen oli hyvin tarkkanäköinen tietyissä asioissa ja äärimmäisen ymmärtäväinen. Kirjassa huomioitiin tuttuun tapaan ohimennen yhteiskunnallisiakin asioita. Tällä kertaa enin huomio taisi olla alhaisissa eläkkeissä, vanhustenhuollon epäkohdissa ja jopa kaupunkirakentamiseenkin saatiin Koskisen mielipide.

Kirjassa liikuttiin taas todella tutuissa maisemissa. Melkein näki osan noista paikoista ikkunasta vilkaisemalla.

Kiitos paljon jälleen kerran, Bookgeo!

Edit: Nyt luettuani Bookgeon journalin pitää myös todeta, että pidin myös paljon siitä, että kirjassa oli Tampereen murre hyvin esillä. Yleensäkin enimmäkseen olen pitänyt tällaisista murrelisistä kirjoissa.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Koskinen lähtee Keravalle. Kiitos vielä Bookgeo! Mukavaa joulun odottelua ja hyviä lukuhetkiä, Annelis!

Ihanaa, toistaiseksi lukematon Koskis-dekkari! Kiitos, Erpax! Nyt niitä on kaksi, kun toisen löysin viikko sitten Kampin hyllystä: Kuka sellaista tekisi. Niin, ja kolmen viikon loma alkaa perjantaina. Elämä alkaa hymyillä, vaikka pakkanen paukkuu nurkissa. Onneksi tuli vähän lunta. Vuodenaika näkyy muuallakin kuin kalenterissa.

No, eipä tullut aivan sillä lomalla luettua, mutta tuli kuitenkin. Minäkin luen Koskiset sitä mukaa kuin eteen sattuvat. En malta odottaa sarjalle oikeaa järjestystä.

Vanha nainen kuoli yksin kotonaan. Niitä naisia tai miehiä löytyy uutisten mukaan aika usein. Kuka on maannut kuolleena kauemmin kuka lyhyemmän aikaa. Eikä kukaan ole kaivannut! Luultavasti yksinäisten vanhusten joukko vain kasvaa ajan edetessä, koska sisarussarjat pienenevät. Eivätkä sisaruksetkaan aina ole toistensa kanssa tekemisissä kovinkaan paljon. Tässäkin yksi papparainen oli riidoissa veljensä kanssa eikä ollut tavannut kahteenkymmeneen vuoteen.
Olipa kiva taas lukea Tampereen maisemista. Kiitos siitä kierrättäjät!
Tätä kirjaa jo odotetaan. Rentouttavia lukuhetkiä!

This book is # 39 in my Reduce Mount TBR Challenge 2010 arranged by Doveilibri

This book is # 45 in my Keep Them Moving 2010 Challenge arranged by Guinaveve

Kiitos Annelis!

Tämäkin vaikuttaa yhtä lupaavalle kuin etusivu. Lukuvuorossa sittne uudessa kodissa joskus kesällä aikaisintaan.

Kirja odotti hyllyssäni lukemista pidempään kuin olin etukäteen ounastellut. Ihana kirja, vaikka olikin paikoitellen surullinen, varsinkin Vapun kohtalo.

Minusta näitä Koskisia on niin mukava lukea, elävä kerronta ja varsinkin Hervannan eläväinen kuvaus, kun seutu on perhesuhteiden takia tuttua.

Nyt kirja on vapaa napattavaksi. Kokeillaan ensin kontrolloidusti.

Lupaukseni mukaan vapautin Jokisen kunnantalon aulaan upeasti muotoillulle puupenkille.
Toivottavasti kirja osuu jonkun ahkeran virkailijan tai satunnaisen vierailijan mukaan rentouttavaksi lukemiseksi.
Kyllähän Koskisen touhuja Tampereen seudulla oli mukava lueskella, vaikka kuten edellä jo todettiinkin, surullisia kohtaloita näihin kirjoihin aina sisältyy.

Muutaman päivän olin katsellut kirjaa ja eilen uteliaana rupesin sitä tutkimaan.
Yritin kirjautua tänne, mutta siinä on kuulema jotain häikkää...

Hyvä kirja oli.
Laskin kirjan "kahvion" pöydälle kauppaan mennessäni.

Hyvä kirja! Mielenkiinto säilyi loppuun asti!