Klassinen realistinen kuvaus ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoista. Muistan lukeneeni tämän, mutta ei se tehnyt ihmeempää vaikutusta.

Menee MeiMeiK:lle, jonka toivelistalla tämä on.

Kiitoksia kirjasta VariC! En ole pitkään aikaan päivittänyt Wishlistiä joten piti ihan tarkistaa mitä siellä nyt on, juu-u, ihan hyviä kirjoja yhä. Tästä kirjasta kiinnostuin sen olleessa
"10 kirjaa jotka muuttivat maailmaa" -ohjelmassa esillä (Pentti Linkolan esittelemänä, jonka yksi kirja muuten näyttää yhä olevan wishlistilläni).

Tämä kirja ei varmaan kuulu kevyeen kesälukemistoon, joten laitetaan se epämääräiseen TBR-pinooni. Viime aikoina olen lukenut (liian) vähän, mutta enköhän minä tämänkin joskus selätä. :) Kiitoksia vielä!

WILD RELEASE NOTES:

Otin kirjan mukaan matkalukemiseksi yhteysalus M/S Eivorille kun kävin viikonloppuna Utössä. Suunnilleen puolet luin menomatkalla ja puolet paluumatkalla, joten jätin kirjan Eivorin lehtitelineeseen ennen alukselta lähtöä. Jäätilanteen vuoksi nyt matka kestää tavallista kauemmin, joten toivottavasti joku nappaa kirjan vaikka matkalukemiseksi itselleen.

Kirjoittelen ajatuksia kirjasta vähän myöhemmin.

Noniin, ajatuksia kirjasta tulee nyt vähän jälkijättöisesti. Sinänsä hölmöä jättää nämä "arvostelut" myöhemmäksi kun sitten en enää muista mitä ajattelin kirjaa lukiessa. Yritetään nyt silti.

Kirjan lukukokemus oli kyllä vaikuttava. Etukäteen en tiennyt paljoa kirjasta muuta kuin että se kertoo sodan kauhuista. Luulin kirjan olevan ahdistava ja täynnä raakuuksia, mitä sitäkin kirjassa riitti, mutta kirjassa oli myös hellyyttä ja toverillisuutta. Ennen kaikkea kirja kertoi kuitenkin siitä juuri kuinka mieletöntä ja järjetöntä sota on ja kuinka turhaa kaikki sotiminen loppujen lopuksi on. Sillä, mitä valtion päämiehet ja strategit kabineteissaan päättävät, tekee sotilaista rintamalla vain muuttujia suunnitelmissa. Yksi järjettömimmistä kohtauksista oli se, kun rintamalla lähetettiin lisää yhä vain nuorempia miehiä, joilla ei ollut vielä kehittynyt minkäänlaisia selviytymistaitoja rintamalle ja he kuolivat jo noustessaan heitä kuljettaneesta ajoneuvosta ulos.

Sen lisäksi että kertojen ääni kertoo siitä mitä hänen ympärillään tapahtuu, hän myös kertoo sisäisistä tuntemuksistaan. Kuinka vaikeaa onkaan palata kotiin lomille ja tuntea sotaa edeltävä elämä niin vieraaksi ja ihmiset myös. Ilonpilkahduksiakin kirjassa on kun aina joku saa taiottua jostain maittavan aterian tai kun miehet istuvat yhdessä poltellen tupakkaa ja korttia pelaten.

Tämän kirjan teemojen toivoisi olevan jo historiaa, mutta suureksi suruksi niin ei ole. Sodan mielettömyydet ja raakuudet yhä jatkuvat, vaikka kukaan ei sellaista maailmaa toivottavasti halua. Ihmettelenkin miten tämä on yhä mahdollista. Luulisi jo ihmiskunnan oppineen jotain ja kaikkien tähtäävän tosissaan rauhaan.

Mikään kevyt lukukokemus tämä ei ollut, mutta toivottavasti joku ottaa kirjan luettavakseen Eivorilla.