Likainen Havanna-trilogia
2 journalers for this copy...
Takakannesta:
"Havanna on Pedro Juanin valtakunta, likaisten katujen ja ränsistyneiden kortteleiden kaupunki, jonka asukkaat eivät odota elämältään enää mitään. Kaikki on jähmettynyt paikoilleen, ja epätoivoisimmat rakentavat lauttoja päästäkseen vapaaseen maailmaan. Pedro Juan katselee laineita kattohuoneistostaan, mutta ei aio lähteä.
Havannaa ei voi jättää koskaan, jos nauttii rommista, marihuanasta ja naisten seurasta. Pedro Juan kulkee intohimonsa viemänä huorien, sutenöörien, varkaiden ja huumekauppiaiden keskellä, yhtenä heidän joukossaan, mutta ei koskaan heidän yläpuolellaan. Pidätykset ovat jokapäiväisiä, mutta tylsyyteen nääntyminen on pahinta. Mikään inhimillinen ei ole Pedro Juanille vierasta, ja vain tulisen seksin vuoksi seuraavaa aamua kannattaa odottaa.
Likainen Havanna -trilogia on Kuubassa kielletty kirja, joka polttaa ja viettelee, houkuttelee ja kiusoittelee, estottomasti ja häpeämättä. Sen kertomukset ovat niittäneet runsaasti kiitosta paljastavana kuvauksena toivottomuutensa vangiksi jääneestä maasta."
"Havanna on Pedro Juanin valtakunta, likaisten katujen ja ränsistyneiden kortteleiden kaupunki, jonka asukkaat eivät odota elämältään enää mitään. Kaikki on jähmettynyt paikoilleen, ja epätoivoisimmat rakentavat lauttoja päästäkseen vapaaseen maailmaan. Pedro Juan katselee laineita kattohuoneistostaan, mutta ei aio lähteä.
Havannaa ei voi jättää koskaan, jos nauttii rommista, marihuanasta ja naisten seurasta. Pedro Juan kulkee intohimonsa viemänä huorien, sutenöörien, varkaiden ja huumekauppiaiden keskellä, yhtenä heidän joukossaan, mutta ei koskaan heidän yläpuolellaan. Pidätykset ovat jokapäiväisiä, mutta tylsyyteen nääntyminen on pahinta. Mikään inhimillinen ei ole Pedro Juanille vierasta, ja vain tulisen seksin vuoksi seuraavaa aamua kannattaa odottaa.
Likainen Havanna -trilogia on Kuubassa kielletty kirja, joka polttaa ja viettelee, houkuttelee ja kiusoittelee, estottomasti ja häpeämättä. Sen kertomukset ovat niittäneet runsaasti kiitosta paljastavana kuvauksena toivottomuutensa vangiksi jääneestä maasta."
Gutiérrezia on sanottu Kuuban Bukowskiksi, eikä ihme, siksi samanlaista karkeaa inhorealismia hän suoltaa. Jotakin kiehtovaakin tässä kirjassa oli, mutta enimmäkseen kyllä tunsin silkkaa vastenmielisyyttä ja pitkän päälle eritteissä lilluminen alkoi kyllästyttää. En ihan tajua, mikä Gutiérrezin pointti loppujen lopuksi on. Yhteiskuntakritiikiksi sitä Hesarin arvostelija on aikoinaan kutsunut: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353064177514
No, omalla tavallaan mielenkiintoinen lukukokemus joka tapauksessa.
Seuraavaksi ruzenalle toivelistahippakirjana.
No, omalla tavallaan mielenkiintoinen lukukokemus joka tapauksessa.
Seuraavaksi ruzenalle toivelistahippakirjana.
Kiitos kiitos!
Journal Entry 4 by ruzena at Mäntyharju, Etelä-Savo / Södra Savolax Finland on Sunday, January 23, 2022
Trilogía sucia de La Habana 1998, suom. Anu Partanen, WSOY 2005. 506 s.
Tämä panopotpuri haastaa käsitykseni siitä mitä *kauno*kirjallisuudella tarkoitetaan.
Katujen kasvatti, sittemmin toimittaja ja (potkut saatuaan) kirjailija, kertojaminä Pedro Juan mättää likaista realismia tiettävästi osin omaelämäkerrallisista aineksista.
Kurjaa, että Kuubassa oli kurjaa.
Kuvattuna aikana, noin 1995, Kuuban tilanne oli käynyt erityisen kurjaksi. Neuvostoliiton hajottua neuvostoapu oli loppunut ja USA:n kauppasaarto siitä vain virkistynyt (ja sehän jatkuu yhä). Kurjaa oli. Mutta ei ehkä niin kurjaa kuin Gutiérrez naamioidussa yhteiskuntakritiikissään haluaa sanoa. Provo mikä provo. Pistetään sosialistinen Kuuba haisemaan. (Se nyt vaan on yhä sosialistinen. :)
Edellä linkattu arvostelija vihjaakin, että samanlaiset stoorit voisivat syntyä minkä tahansa köyhän maan slummeista.
Kirja oli aikoinaan toivelistallani ilmeisesti, koska 1001 ja koska Kuuba. Ei oikein täyttynyt kumpikaan odotus. 1001-kirjaksi tämä oli sanataiteellisesti ja sisällöllisesti vaatimaton, sitä yhtä ja samaa kun vain oli liikaa. Ja ihan mielelläni olisin lukenut hiukan avarampaa kuvausta siitä Havannastakin. Jotain sellaista - mielikuvani mukaan kuubalaisen railakasta - tässä tekstissä kuitenkin oli, että en pitänyt kirjailijan räävittömiä pano- ja paskakuvauksia vaivaannuttavinakaan.
-ruzena-
205/1001 luettu
8.2.2022 jätin kirjan Pieksämäen kirjaston / Poleenin kierrätyskärryyn.
Tämä panopotpuri haastaa käsitykseni siitä mitä *kauno*kirjallisuudella tarkoitetaan.
Katujen kasvatti, sittemmin toimittaja ja (potkut saatuaan) kirjailija, kertojaminä Pedro Juan mättää likaista realismia tiettävästi osin omaelämäkerrallisista aineksista.
Kurjaa, että Kuubassa oli kurjaa.
Kuvattuna aikana, noin 1995, Kuuban tilanne oli käynyt erityisen kurjaksi. Neuvostoliiton hajottua neuvostoapu oli loppunut ja USA:n kauppasaarto siitä vain virkistynyt (ja sehän jatkuu yhä). Kurjaa oli. Mutta ei ehkä niin kurjaa kuin Gutiérrez naamioidussa yhteiskuntakritiikissään haluaa sanoa. Provo mikä provo. Pistetään sosialistinen Kuuba haisemaan. (Se nyt vaan on yhä sosialistinen. :)
Edellä linkattu arvostelija vihjaakin, että samanlaiset stoorit voisivat syntyä minkä tahansa köyhän maan slummeista.
Kirja oli aikoinaan toivelistallani ilmeisesti, koska 1001 ja koska Kuuba. Ei oikein täyttynyt kumpikaan odotus. 1001-kirjaksi tämä oli sanataiteellisesti ja sisällöllisesti vaatimaton, sitä yhtä ja samaa kun vain oli liikaa. Ja ihan mielelläni olisin lukenut hiukan avarampaa kuvausta siitä Havannastakin. Jotain sellaista - mielikuvani mukaan kuubalaisen railakasta - tässä tekstissä kuitenkin oli, että en pitänyt kirjailijan räävittömiä pano- ja paskakuvauksia vaivaannuttavinakaan.
-ruzena-
205/1001 luettu
8.2.2022 jätin kirjan Pieksämäen kirjaston / Poleenin kierrätyskärryyn.