Yllättävä, mutta mielenkiintoinen kirjalahja anopilta myöhästyneenä syntymäpäivälahjana!
Kirjauutuus, Johnny Kniga 2009.


Takakansi:

"Ensimmäinen ja toinen maailmansota, rotuopit, vuoden 1929 pörssiromahdus, televisio, amerikkalaiset autot ja Berliinin olympialaiset, siinä ajan merkit.

Franziska Wolf ei asetu kategorioihin, joilla ihmisiä viime vuosisadan alkupuolella luokiteltiin. Hänet pakotetaan kirurgin kynsiin ja häntä painostetaan asettumaan hänelle varattuun rooliin, mutta keskiluokkaisen perheen kannalta laihoin tuloksin. Wieniläissuvun musta lammas lähetetään uhkaavan skandaalin vuoksi Etelä-Amerikkaan. Avioliitto Brasiliassa ei kuitenkaan suju kuten perhe suunnitteli, ja lopulta Francescoksi itseään nimittävä musta lammas palaa syntysijoilleen, vain lähteäkseen kiertämään Eurooppaa ja päätyäkseen viimein Lontooseen juuri ennen kuin Hitler hyökkää Puolaan ja Englanti julistaa sodan Saksalle.

Lykantropia kertoo ihmisistä, jotka kulkevat omia teitään sotien välisen ajan Euroopassa. Samalla se kertoo tästä ajasta, halustamme tarkastella ihmistä biologian kautta mutta myös halustamme luoda itse itsemme ja elämämme."

Olipas hämmentävä lukukokemus - vielä hämmentävämpi se olisi ehkä ollut, ellen olisi nähnyt Ilvesheimon haastattelua televisiosta hiljattain, se avasi vähän taustoja tälle kirjalle. En voi sanoa pitäneeni tästä kirjasta, joka oli vaikeaselkoinen ja kuhisi viittauksia moniin suuntiin sekä latinankielisiä fraaseja yms. Niistä kyllä oivalsi, että kirjailija on hankkinut paljon tietoa, mutta lukijana koin tämän aika rasittavaksi.
Löytyisiköhän tälle kirjalle fiksumpia lukijoita??

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirja matkaa seuraavaksi ruzenalle - laitahan sitten luettuasi selkokielinen journal entry, niin saan käsitystä, mistä kaikesta tässä kirjassa olikaan kyse :)

:D

Olinkohan nyt ihan fiksu, kun tilasin rasittavan kirjan? No, minä vain luen...

Eipä rasittanut! Luin kirjan melkein yhdeltä istumalta, kun vihdoin aloitin. Lyhyt lause tekee tekstistä lakonista, rentoa, hauskaakin. Tosin loppua kohti minuun alkoi tarttua tietty apeus ja hienoinen kyynisyys, mutta sehän vain osoittaa että teksti vaikuttaa lukijaan.

Kirja toi mieleeni toisen, joka myös sijoittui osittain sotienväliseen Saksaan ja jonka teemana myös oli erilaisuus ja ihmisarvo: Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max. Parkkisen kirjassa aikakausi on kuitenkin melko viitteellinen, kun taas Ilvesheimo näyttää ajankuvan kantaaottavasti. Suhtautuminen seksuaalisiin marginaaliryhmiin ja osakulttuureihin, joita Lykantropia kuvaa, vertautuu pahimmillaan kansallissosialismiin, joten rinnastus on mitä ajankohtaisin tässä ja nyt meilläkin.

Yhteinen kiintopiste Parkkisella ja Ilvesheimolla on myös ruumiillisuus. Parkkinen käsittelee erilaisuutta poikkeavuuden, siamilaisten kaksosten, kautta, Ilvesheimo sukupuolisuuden normaalin varioinnin kautta. Kansallissosialismin kriminalisoimien asioiden listalla oli kaikkinainen sukupuolinen erilaisuus, josta tuli ”parantua” kirurgin käsittelyssä tai jota voisi päästä pakoon matkustamalla tarpeeksi kauas. Ilvesheimon viesti on, että biologiastaan riippumatta ihmisen tulee voida elää itsenään ilman stigmaa.
Kirjassa seksuaalivähemmistöt ovatkin iloisesti enemmistönä. Ilvesheimo ei vaivaudu juurikaan kuvaamaan normisukupuolisuutta sotaa edeltävän Euroopan dekadentissa menossa. Minne Franziska-Francesco meneekin, hän kohtaa kaltaisensa queerit. Ja salaisilla klubeilla pidetään hauskaa. ”Heil Swing!”

Yksi kirjan aiheisto on arkkitehtuuri, tila ja siinä liikkuminen. Käykö kulku suoraviivaisesti kuten Le Corbusierin lauseessa, vai labyrintissä kuten Minotauros-tarussa? Kansikuvassa naisen sisätilaan hahmottuu eläimen kallo. (Kuva on kekseliäs, mutta kustantaja ei kunnioita sen tekijää sen vertaa että nimen kertoisi.)

Lykantropia tarkoittaa wikipedian mukaan ”psykiatrista sairautta, jota sairastava kokee joko olevansa eläin tai olevansa muuttumassa eläimeksi. Muutos tapahtuu kuitenkin vain sairaan mielessä. Sairaus on saanut nimensä mytologisesta lykantropia-tilasta, jossa ihmissuden pureman tai noituuden seurauksena ihminen muuttui ihmissudeksi. On esitetty, että ihmissusi-myytti on saanut alkunsa tästä sairaudesta”.
Lykantropia-vertauskuva avautui minulle kirjasta hiukan väkinäisesti. Englantilaiseen sairaalaan päätynyt Francesco ei kai sairasta lykantropiaa, hänhän potee kipuja joihin annetaan morfiinia. Sairaalassa on kyllä Pantokrator (= kaikkivaltias), elukka jonka ”sydänystävä oli Adolf”, mutta siinäkään en saa oikein kiinni ajatusta: onko Francesco vangitsemassa ja härnäämässä vai ruokkimassa tätä elukkaa? Helppo tulkinta tietenkin on, että ihmissudet tarkoittaisivat natseja, mutta mahtoivatko nämä itse kokea itsensä eläimiksi?

Kiitokset, lukutuoli! Tämä oli kiinnostava teos. Mutta en ehkä lue sitä toiseen kertaan. Kunpa joku odottaisi sitä jossakin :-p

- ruzena

Ja eikun postiin ja seuraavalle testaajalle :)

Tämä kirja kuuluu nyt Näkymättömään kirjastoon.

Helsinki Pride 2012: Näkymättömän kirjaston tapaaminen
perjantaina 29.6. klo 15-16 Kallion kirjastossa, Viides linja 11

Helsinki Pride 2012: meeting of the Invisible Library
Friday 29th June, 3 PM at Kallion kirjasto, Viides linja 11

Tämäkin lähti kirjaston pöydästä mukaan. Joskus olen tän alottanut mutta sitten piti palauttaa takaisin (kirjastojen liian lyhyet laina-ajat, mur) ja tarina jäi kesken. Jospa nyt sen saisi luettua loppuunkin saakka :)

No niin, tämäkin tuli vihdoin luettua, jes. Myös minä hotkaisin tän melkeen kertarykäyksellä, ei millään malttanut jättää sitä synkeilyä kesken.

Mietin koko ajan lukiessa kieliä, ja lähemminkin sitä, miten suomen kieltä on melkeenpä kammottavaa lukea kontekstissa, jossa vilistetään dekadenssin täyttämissä homojuottoloissa ja sitä rataa. Keine Ahnung, ehkä olen vaan suomifobinen, heh. Ja niin! Pitkän saksan lukemisesta oli myös vihdoin hyötyä, jee! Ymmärsin kaikki saksankieliset natsiriimit, jee... :P Toisin kuin aiemmat lukijat, itse tykkäsin kaikista niistä mystisistä viittauksistakin, joista suurin osa kieltämättä oli kyllä jostain tuttuja... /humblebrag :P

Ainoa, mutta imho ISO miinus joka estää yhtään korkeampaa arvosanaa, oli ensinnäkin se koko ajan jatkuva homomiesten hintittely jota en jaksa (ellei se tapahdu hinttien itsensä toimesta itseironisesti/sanan takaisinottamalla, ja tässä tapauksessahan niin ei kertaakaan ollut, joten argh), ja muutenkin homomiesten kertakaikkinen kelvottomuus. Joko ne oli twinkkejä "jahtaavia pervoja", sotilasmaskuliinisuutta ihkuttavia natseja, tai sit muuten vaan säälittäviä/heikkoja/moraalisesti arveluttavia. Ihan oikeestiko, GBI?? Voi tietysti vedota kertojan puolueellisuuteen, mutta kertoja ei muuten vaikuta olevan homomiehiä kohtaan vihamielinen tai mitenkään negatiivisesti asennoitunut. Että tuota hmm. Toivottavasti vain ymmärsin jotain vähän väärin, tai tää oli jotain "ajankuvaa" tai jotain.

Suosittelen silti kirjaa kaikille queerhistoriatunnelmoitsijoille, koska eipä näitäkään kauheesti ole, varsinkaan suomeksi. Seuraavaksi kirjan lukee luultavasti kämppikseni, joten reserved it is.

PS. Eurooppalaisesta sotien ajan tunnelmasta ja intersukupuolisuus/erilaisuuden diagnosointi -tematiikasta tuli tietysti mieleen Eugenideksen Middlesex, joka toki kattaa paljon, paljon muutakin, mutta josta ainakin itse pidin. Toiminee, jos etsii jotain vähän tämäntyyppistä muuta luettavaa (eikä muistaakseni ole ihan yhtä apea ja mystinen).