Takakannesta:

Iowan osavaltiossa Yhdysvalloisssa, Spencer-nimisen pikkukaupungin kirjaston henkilökunta löysi kohmettuneen kissanpoikasen kirjojen palautusluukusta tammikuussa 1988. Kissa sai nimen Dewey Readmore Books ja se liitettiin virallisesti kirjaston henkilökuntaan. Dewey sulatti kirjastoväen ja kaupungin asukkaiden sydämet ja toi kirjastolle sekä Spencerin kaupungille valtavasti myönteistä julkisuutta. Kissaa tultiin ihailemaan pitkienkin matkojen päästä.

Rinkiin osallistujat:

Sobergirl (Turku)
Polenka (Joensuu)
Liinuskainen (Lehmo)
Chania (Kokkola)
StinaP (Raahe)
Lasikello (Helsinki)
Kemppu (Tampere)
Bookgeo (Tampere)
Piiku (Turku)
Vinya (Turku)
Cinnamon234 (Turku)

Olipa hieno tarina, ei pelkästään kissasta, vaan kirjoittajasta itsestään, Spencerin kaupungista, Iowasta, USA:sta. Kertomus lähihistoriasta kissan ja ihmisten kautta. Ja ihania kuvia!

Lopussa tuli kyllä itku...

Kirjastokissa nyt koiraihmisellä :)
Luen kuukauden sisällä ja laitan eteenpäin! Kiitos Savotar ringin järjestämisestä!

Aaaaawwwwww.... IHANA KIRJA!

Kirja lkähtee seuraavalle osallistujalle kun olen kotiutunut töistä.

Kiitos Savotar ringin järjestämisestä!!!

Kirjastokissa lähti tänään viettämään joulua Polenkan luo!

Kiitos kirjasta ja mukana tulleista label-tarroista! Kisu ei pääse nyt mukaan mummolaan joulunviettoon, mutta yritän lukea nopeasti tammikuussa ja antaa liinuskaiselle :)

Pakko myöntää, että en lukenut kirjaa loppuun. Siinä ei kyllä sinänsä ollut vikaa, luin kyllä sitä kiinnostuneena ja Deweyn tarina oli oikein soma (rakastan kisuja!), mutta huomasin ajattelevani koko ajan kaikkia muita kirjoja, jotka odottivat lukemista ja tuntuivat kiinnostavammilta.

Liinuskaiselle torstain miitissä.

Sain kirjan Polenkalta eilisessä Joensuun tapaamisessa. Luin illalla ensimmäiset sata sivua ja vaikuttaa kyllä kovin herttaiselta kirjalta

Ihan pakko todeta: awwwww <3 Kertakaikkisen suloinen ja rakastettava tarina. Kirja kertoo paitsi yhdestä kissasta myös erään naisen ei niin kovin helposta elämästä, pienestä kaupungista/yhteisöstä ja rakkaudesta kirjoihin ja kirjastoon. Mukava lukea, vaikka ensin tarinan haarautuessa tuli vähän olo: hei minnekäs tämä tarina nyt oikein pomppasi. Mutta kissan tarina, pikkukaupungin historia ja tapahtumat sekä kertojan elämä punoutuivat hyvin yhteen. Kiitos ringin järjestämisestä, tämä tuntui hyvän mielen kirjalta, vaikka lopussa minullekin tuli kyyneleet silmiin.

Edit.
Piti vähän vielä kaivella tuolla netissä ja löytyihän sieltä:
Biografia
Kuvia
Dewey Readmore Books and Tom - Cats of Iowa - youtube

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirja lähti tämän päivän postiin ja kohti Chaniaa.

Kirja saapui! Luen viikonlopun/alkuviikon aikana koska tapaan StinaP:n ensi perjantaina ja voin ojentaa kirjan kädestä käteen :)

Kiva kirja! Olin hiukan pettynyt koska toivoin vielä enemmän tarinaa Deweystä, mutta muutkin asiat tietysti istuivat kirjaan mukavasti. Jonkinlainen Amerikkalainen patrioottisuus häiritsi minua hiukan vaikka tietysti kirja oli myös kirja Spencerin kaupungista ja kaupungin kirjastosta ja ihmisistä, ei vain kissasta. Joka tapauksessa kaunis ja koskettava tarina, kannatti lukea!

Annan kirjan ylihuomenna stinaP:lle miitissä.

Taitaapi olla muuten ihan eka bc-rinki, johon osallistun. Kietoudun viltin alle sänkyyn lukemaan tätä, kunhan olen tehnyt ystävänpäivän vierailun "kissatalolle" eli paikalliselle löytöeläinkodille.

Chanian kanssa samaa mieltä, että Dewey jäi ehkä jossain vaiheessa taka-alalle. Muuten oikein mukava kirja, tykkäsin.

Kirjaa jatkaa matkaansa huomenna.

Pääsin kirjan loppuun eilen illalla ja parkumiseksihan se meni.. Etenkin kun oma Mauno kerhäsi sängyn jalkopäässä. Minäkin olin pettynyt siihen, että kirja kertoi loppujen lopuksi aika vähän itse "tähdestä". Kissan tarina kun oli se millä tätä kirjaa markkinoidaan ja mitä tavallaan luvataan. Paatos ja patriotismi ärsyttivät minuakin ja varsinkin alussa hypin jonkun verran sivuja eteenpäin silloin kun tarina erkani muualle. Oli tämä kuitenkin ihan lukemisen arvoinen, etenkin kun minulla on niin suuri pehmeä kohta sisälläni kaikkia kissoja varten.

Sain HGG-paketissa USA:sta kirjanmerkin jossa mainostetaan Waldwick Public Library:n 50v juhlaa. Ajattelin, että laitan sen tämän kirjan väliin jatkamaan matkaa, koska mihin muualle moinen paremmin sopisikaan. :)

Sain kirjan tänään - kuinkas ollakaan - kirjaston aulassa kuriirin välityksellä. Hänelle ja Lasikellolle kiitokset! Aloin lukea heti.

Jos voisi antaa erikseen pisteitä Deweyn tarinalle ja kirjan muulle sisällölle ja tyylille, pisteet menisivät jotakuinkin Dewey 10, muu kirja 5. Minusta tämä ei ollut järin hyvin jäsennelty kirja. Sitä myydään kirjana kirjastokissasta (joskin kirjan alkukielinen alaotsikko antaa viitteen siitä, että se kertoo kirjastosta ja Spencerin kaupungista laajemminkin), mutta silti se välillä poukkoaa selostamaan pitkät pätkät jotain lähes täysin kissaan - ja kirjastoonkin - liittymätöntä.
Minusta oli äärimmäisen turhauttavaa yrittää keskittyä lukemaan kirjailijan sairasteluista ja muista ongelmista, hänen tyttärensä häistä ja varsinkin jostain hänen vanhempiensa seurustelun alkuajoista (yli 50v ennen kuin Dewey edes syntyi!), kun halusin lukea Deweysta. Ja joku raja kotiseuturakkaudellakin! Monet kirjan kohdat vain silmäilin läpi. Toki osa näistä asioista oli taustaa Deweyn tarinalle, mutta niitä olisi voinut käsitellä vain lyhyesti ja siltä osin kuin ne kissaan liittyivät. Esimerkiksi kirjaston uudistuminen ajan myötä ja Deweyn suhtautuminen näihin muutoksiin oli ok, sen sijaan kokonainen luku kirjailijan äidin sairaudesta ei ollut. Minusta kirjan asiat eivät sopineet saumattomasti yhteen, vaan tuntui kuin olisin kesken kirjastokissakirjan lukenut jotain muuta kirjaa. Jos kirjailija halusi kertoa laajemminkin Spencerin kaupungista, itsestään ja sukulaisistaan, niin sen kaiken olisi voinut ainakin jäsentää kirjaan paremmin. Mutta kyllä minusta pelkästään Deweyn tarina olisi riittänyt sisällöksi kirjaan, oli kissassa toki sen verran ainesta!
No niin, nyt kun olen päästellyt nuo höyryt pois tieltä, totean, että tosiaan itse Deweyn tarina oli tietenkin kaltaiselleni kissojen ja kirjojen ystävälle maittavaa luettavaa. Minusta oli aivan ihmeellistä, miten palautuslaatikkoon hylätty kissa voi olla niin ihmisrakas! Deweyn kaikki tempaukset olivat hauskoja ja sen ystävystyminen erilaisten ihmisten kanssa hienoa ja liikuttavaa. Kyllä minäkin menisin kaksinkertaisella ilolla kirjastoon, jossa on oma kirjastokissa! Kuvia olisi katsonut mielellään enemmänkin. No, katson netistä kun Liinuskainen ystävällisesti laittoi linkkejäkin.
Vielä yksi asia, joka minua jäi ihmetyttämään: miksi ihmeessä Vicki kylvetti Deweya säännöllisesti? Eihän kissaa, varsinkaan sisäkissaa, tarvitse kylvettää! Erityisesti kun se useimpien kissojen tapaan vihasi sitä. Kyllä harjaaminen/takkujen selvittäminen riittää, ellei kissa selkeästi ryvetä itseään, kuten Deweyn tapauksessa silloin kun se palasi ainoalta pakomatkaltaan. Noin muuten en epäile ollenkaan, etteikö kirjailija ja kirjaston henkilökunta yms. olisi osannut hoitaa kissaa hyvin.

Annan kirjan eteenpäin Bookgeolle torstain miitissä.

Sain kirjan Kempulta illan miitissä, kiitokset! Aloitan lukemisen pian.

Tämä oli hieno kissatarina valtavan ihmisläheisestä ja hauskasta kissasta. Lisäksi tämä tuntui olevan kirjoittajalleen myös keino käsitellä oman ihmiselämänsä solmuja ja niiden aukomista Dewey-kissan elämänkaaren esittelyn lomassa.

Jokin erikoinen, hieno vaisto Deweyllä oli, koska se osasi piristää ja lohduttaakin erityisesti juuri niitä ihmisiä, jotka sitä elämäntilanteestaan tai mielialastaan johtuen kaipasivat.

Vaikka olenkin kovasti kissaihminen, tarina ei saanut minua liikuttumaan. Lämminhenkisen tuulahduksen se kyllä toi, joten kannatti lukea.

Kirja jatkaa nyt matkaansa Piikun luo.

Kirjastokissa joutui nyt valitettavasti ei-kissaihmisen haltuun. Lupaan kuitenkin pitää hänestä hyvää huolta!

Kemppu on näköjään maininnut jo ne asiat jotka minuakin häiritsivät tässä kirjassa. Vickin sairaudet, tyttärensä hääpuku yms eivät kiinnostaneet minua yhtään.

Lähinnä sain vahvistuksen sille että en todellakaan ole kissaihminen: en usko että lähtisin edes Paraisten kaupunginkirjastoon (joka siis on kilometrin päässä) katsoakseni kissaa! Ja Dewey sai siis vieraita pitkien matkojen päästä, ei ymmärrä, ei. Minä kyynisenä mietin oliko kyse ylipäätään kissarakkaudesta vai halusta nähdä "TV:stä tuttu" hahmo...

Lämmin ja liikuttava tarina joka tapauksessa. Tytärkin kiinnostui aiheesta niin että aikoo lainata tämän kirjan kirjastosta. Tämä nimenomainen kappale jatkaa matkaansa, viestittelen Vinyalle nyt saman tien.

Kiitoksia Savottarelle ringin järjestämisestä ja Piikulle kirjan toimittamisesta eteenpäin (järjestys on vähän muuttunut ja Vinya haluaa kuulemma olla ringin viimeinen). Nyt odotan innolla ens viikonloppua. Vappu-piknik ja hyvä kirja vois kruunata kauniin sään. Siis kaunista säätä toivomaan.

Ihanan lämmin kirja. Tarinassa oli niin iloisia kuin surullisiakin hetkiä, mutta se oli äärimmäisen kissamainen kautta linjan :)

Kirja toivoakseni siirtyy tänään miitissä eteenpäin.

20.9.2009:

Sain kirjan piknik-miitissä, kiitos!

---

31.10.2009:

Kirja oli ihan mukavaa luettavaa, mutta minua alkoi loppupäässä tympiä Deweyn jatkuva ylistäminen; kuinka hieno kissa se oli, miten ystävällinen kaikille ja ilmiömäiset vaistot omaava. Varmasti ollut erikoisen seurallinen kissa, mutta kuitenkin se on vain kissa. Olen itsekin kissaihminen, mutta liika on liikaa.

Aluksi minuakin häiritsi tarinan poukkoilu osavaltion kuvaukseen ynnä muuhun, mutta minä pidin Vickyn perheen tarinoista. Muutoin kyllä oli liikaa paikkakunnan kuvausta.

Alaan sitoutuneena mietin useammassakin vaiheessa kirjaston resurssien käyttöä kissan kannalta. Erinomaista oli se, että kissatarvikkeet kustannettiin vapaaehtoiskolehdilla ja Vickyn kukkarosta. Silti kulmakarvojen kohottelua aiheutti esimerkiksi laajamittainen kissanetsintä, jossa useampi kirjastolainen oli etsimässä kissaa ja vain pari jäi tiskille hoitamaan töitänsä.

Kissa kirjastossa on mukava idea, mutta ei kovin realistinen, ainakaan Suomessa. Eri säädökset puuttuisivat kissan pitämiseen julkisissa tiloissa, ja varsinkin allergioista tietävänä en hyväksy eläimiä (no joo, akvaariot sun muut erikseen) suljetuissa yleisissä paikoissa, vaikka ne ihania olisivatkin. Pöyristyin kerran kirjastossa, kun eräs nainen tuli sisälle kantaen olkalaukussaa pikkuruista koiraa! Vaikka se oli ihan hiljaa, huomaamaton ja hyväkäytöksinen, ei minusta silti lemmikit kuulu kirjastoon.

Hyvä kirja, laittoi pohtimaan asioita. Loppu oli liikuttava. Kiitos Savotar!

Kirja palautuu takaisin Savottarelle tämän viikon Turun BC-miitissä lauantaina.

Liikutuin jo heti alussa, tämä kirja on hetkessä luettu. kiitokset lainasta Savotar :)

Suloinen tarina, vaikka toisinaan tuntui olevan asiaa myös vähän tarinan vierestä. Ei ihan niin hyvä kirja kuin olin odottanut, mutta lukukokemus muiden joukossa.

Palautuu Savottarelle Tampereen reissun aikana...

Kirjastokissa on palannut kierroksiltaan ja tullut takaisin kotiin. Tämä menee pc-hyllyyn ainakin toistaiseksi, sillä ajattelin antaa äidille luettavaksi. Saa nähdä, viitsinkö pitää tätä sen enempiä itselläni, vaikka kovasti kirjasta itse pidänkin.