Sofi Oksasesta puhuttaessa muistetaan aina mainita, että hän on a) kirjailija b)gootti sekä c) virolaistaustainen. Kaikki nämä tekijät käyvät Puhdistuksesta jotenkin ilmi. Teos on todella mukaansatempaava, välillä inhorealistinenkin kuvaus Viron lähihistoriasta sekä naisen ja puolueuskollisuuden asemasta alueella. Tarinassa välähtävät silkkisukkiin verhotut sääret, viikatteet, naisen omenanvaalea iho sekä viron- ja venäjänkieliset sitaatit ja lainasanat. Keitellään yrttejä, liemiä sekä säilötään luonnon antimia noitamaisella tarkkuudella. Militantit saappaat kävelevät yli ihmisoikeuksien väkivaltaisen marssin tahdissa.

Puhdistus on minulla kirjoitushetkellä vielä aavistuksen kesken, mutta ajattelin tarjota heti tuoreeltaan sitä miitissä kiertoon, sillä kirja on vuoden 2008 satoa ja haluan tarjota muillekin mahdollisuuden tutustua tähän kotimaisen kirjallisuuden tulokkaaseen tuoreeltaan. Teos on pyörinyt Kansallisteatterissa tällä kaudella ja suosiota on ollut, eikä vähiten nuorten keskuudessa.

Minulle tulee tarinasta kovasti mieleen ruotsalaisen Lukas Moodyssonin traaginen elokuvatarina Lilja 4-ever. Näissä molemmissa katsojan/lukijan osaksi jää pahuuden kauhistelu ja sympatian tunteminen kovia kokevaa päähenkilöä kohtaan. Esineenä tämä on erittäin mukava: pidän kannen värityksestä, layoutista ja typografiasta. Kirjaa on erittäin miellyttävä lukea ja käsitellä pehmeine kansineen, sillä paperin ja sivun koko sopii käteen kuin valettu. Siksi tätä ei mielellään juuri laske käsistään kesken lukemisen.

Antoisia lukuhetkiä!

Voi ihmettä! Laitoin tämän aamulla suvulle toimitettuun joululahjalistaan ja, ah kauneutta, se tulikin vastaani BC-miitissä! Oi sinua, LaPitchoune! Teit yhdestä sadeillasta aurinkoisen.