suurikuu.fi:

"Ketäpä sellainen tapaus kiinnostaisi, että vilkkaan pyörätien kupeessa makaa joku rappioalkoholisti - vaikka tämä makaisi siinä tuntikausia. Vasta sitten kutsutaan poliisi, ja vasta sitten selviää, että mies on kuollut. Mutta komisario Koskinen saa huomata, että tapahtuma ei siltikään monia hetkauta. Poliisit ovat nähneet aivan liian monta vastaavaa tapausta, eikä sekään ketään kummastuta, että mies saa pian kohtalotoverin. Vainajien elimistö on alkoholin runtelema, muttei niin pahasti, että kuolema olisi vielä kolkuttanut ovelle. Ovatko uhrit silti vain uusia satunnaislukuja viinakuolemien tilastoihin? Koskinen on pian hyytävän varma asiastaan: joku on ryhtynyt ottamaan Hervannan rappioalkoholisteja hengiltä. Ja komisario voi vain kysellä itseltään, kuka sellaista tekisi."

Tänään pääsin melkein rantaloman tunnelmiin: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja kotiterassin lämpötila lähenteli kahtakymmentä. Lueskelin tätä dekkaria (koska tyylilaji kuuluu ehdottomasti rantalomaan) ja siemailin kirpeää drinkkiä. Voiko alkusyksyn sunnuntai kulua mukavammin?

Kirja oli taattua Komisario Koskinen -kamaa, jonka minäkin siis jo tunnistan kahden (vai kolmen?) kirjan jälkeen. Hervantalainen taas tunnistaa varmaankin kirjan maisemat katukylttejä myöten, mutta minä kyllä mietin mistä lähtien Kaukokiidon terminaali on sijainnut Ruskon teollisuusalueella.

Kirja jatkaa matkaansa chirelin toivelistasiivoushaasteen myötä. Kirjan vastaanottaja ei tosin räpäkkien lähettämiseen haastetta kaipaa, olen sen itsekin saanut kokea jo useampaan otteeseen. Toivotan hänelle kuitenkin jännittäviä lukuhetkiä tämän yhteisen ihastuksemme parissa :)

Voi ihanuuksien ihanuus - tuorein Jokisen dekkari!! Tätä toivotumpaa räpäkkiä et olisi voinut keksiä, Piiku. Kiitos! Tämä olisi totta vie herkullinen kirja suomenkielisen foorumin Kysyvä ei tieltä eksy -haasteen kysymyskirjaksi, minulta löytyisi vastauskirjaksi TBR-hyllystä esimerkiksi 'Lindin Arvi'. Mutta enpä varmaankaan raaski vapauttaa tätä villisti, koska heti on mielessä muita Jokisen dekkareiden ystäviä. Sitä paitsi tämähän on lähes uunituore kirja!

No niin, en millään malttanut olla tarttumatta tähän kirjaan jo viikonlopun aikana! Eipä tuottanut tämäkään dekkari pettymystä. Kirjan tapahtumat pysyivät tällä kertaa tiiviisti Hervannassa ja sen spurgukulttuurissa. Ensimmäistä kertaa tunsin ärtymystä sankarihahmoani Koskista kohtaan, kun tämä oli niin totaalisesti hävittänyt rajan työn ja vapaa-ajan välillä - voi Linnea-parka ;) Lomaahan hän oikeastaan tässä kirjassa vietti, mutta silti vaan Sorilla pyöri ja murhamysteerejä selvitteli.
Taidanpa tarjota tätä seuraavaksi BlackDevilille!

Whoooa! Ihanaa, kiitos taas miljoonasti, lukutuoli! :) Tätä edeltävä kirja (Viha on paha vieras) on vielä lukuvuorossa ennen tätä, joten hetken joudun vielä odottelemaan ennenkö pääsen tämän kimppuun. Sitten iskeekin tyhjyys - kaikki Koskiset on luettu! Kääk! :S

Whooa! Nyt on ahmittu nämä Koskis-sarjan kaksi viimeistäkin kirjaa varsin reippaaseen tahtiin parissa päivässä ja hyrisen tyytyväisyydestä, hyviä kirjoja! Nyt pitää vissiin ruveta seuravaaksi pommittamaan Herra Jokista sähköpostein, tekstiviestein, puheluin, kirjein, yleisönosastokirjoituksin jne, että rupee naputteleen sitä tietokonettaan vähän ahkerammin jotta saadaan lisää luettavaa! Taidan tarjota tätä BC-miiteissä eteenpäin, katsotaan josko joku muukin manselainen innostuisi tarttumaan tähän, sillä vaikka Koskisen elämä ja muutkin keskeiset hahmot ovat kehittyneet ja heille on sattunut ja tapahtunut tässä vuosien ja kirjojen varrella, niin silti kirjat voi hyvin lukea myös itsenäisinä teoksina. Ehkä kaikki piiloviittaukset esim. Ullan aikaisempaan alkoholiongelmaan (tai muiden henkilöiden menneisyyteen tai aikasemmissa kirjoissa tapahtuneisiin tapahtumiin) yms jäävät huomaamatta, mutta ne eivät mitenkään ole keskeisessä osassa millään kohtaa, joten ne eivät vaikuta kirjan ymmärtämiseen tai juonen kuvioihin.

Ja Piikulle: Hitto että tommonen yksityiskohta jäi nyt hämäämään. Puhuttiinko kirjassa todella Kaukokiidosta?? Mun mielestä se oli kyllä Kiitolinja ja sen terminaali on siellä Kytömaankatu kakkosessa Hervannassa, usko pois vaan. ;) (Vai kävikö tässä nyt niin, että kirjassa tosiaan oli moka ja mäkin vaan sujuvasti luin sen Kiitolinjaksi, koska mä "halusin" lukea niin, koska etukäteen tiesin mitä siinä pitäisi lukea vaikka olisi väärin lukenutkin.) Hassua miten pienet jutut jää välillä "vaivaamaan", pitääkö mun nyt selata toi kirja läpi ja tarkistaa. :D

PS. Jos Piiku ja lukutuoli ihmettelette toista kertaa tullutta JE:tä, niin piti korjata tossa noi firmojen nimet oikeinpäin kun menivät kiireessä kirjottaessa ensin just ristiin. ;)

Koskis-faniklubi on hehkuttanut näitä kirjoja sen verran paljon paikallismiiteissä, että piti minunkin nyt sitten yksi mukaani poimia, kun kerran tilaisuus tuli. Tietysti voisi olla fiksumpaa aloittaa sarjan alusta, mutta eiköhän sarjan testaus tälläkin kirjalla onnistu.

Ei hullumpi luettava. Välillä kyllä kaipasin sitä aiempaa tietämystä henkilöiden välisistä suhteista - ehkä tuo työpaikkameinki olisi ollut sitten vielä vähän selkeämpää. Mutta kukas käski aloittaa sarjan tuoreimmasta päästä... Komisarion reittejä keskustan kaduilla oli mukava seurata, kun näki mielessään kaikki rakennukset. Tosin muistan yhden ruotsalaisdekkarin luettuani haukkuneeni siinä tarkkaan selostettuja reittejä, kun kaikki kadut ja puistot oli lueteltu. Kai niitä on sitten aina kivempi lukea, kun tuntee kaupungin.
Kyllä tämän perusteella voisin lukea vielä muitakin Koskis-tarinoita. Oikeaa syyllistäkin osasin tällä kertaa ryhtyä epäilemään. ;-) (Yleensä niin ei käy.)

Otan kirjan nyt miittiin mukaan, jos ja kun lukijoita vielä löytyy.

Olisi sieltä miitistä saattanut muitakin lukijoita löytyä, mutta nappasin tämän aika nopeasti laukkuun. Kiitos Myntti, kun toit kirjan miittiin.

Hyvä kirja jälleen kerran. Olen nyt muutaman näitä tuoreimpia Koskisia lukenut. Tähän asti en ole huomannut, että aiempien osien puuttuminen lukukokemuksista olisi haitannut. Tässä kirjassa oli nyt kuitenkin joitakin viittauksia aiempiin tapahtumiin, mikä aiheutti jonkinlaista epätietoisuutta.

Tämä oli aika Hervanta-keskeinen kirja. Kirja vilisi taas tuttuja paikkoja ja Hervannan metsäalueita. Varmaan seuraavan kerran Herwoodissa retkeillessäni pälyilen ympärilleni, josko jossakin olisi toimistotuolilla varustettu nuotiopaikka.

Minulla oli tahtomattani monen päivän tauko kesken kirjan, joten kaikki ei ole ihan tuoreessa muistissa. Nyt, kun luin näitä aiempia journalointeja, totesin, etten minäkään muista tuota Kaukokiito-mainintaa kirjasta.

Tuon kirjan joskus Tampereen miittiin.

Editoin kirjoitusviheitä ja tulin vielä kiittämään kirjasta!

Miitistä nappasin.