Luin aikoinaan nämä Hituri-kirjat ja tykkäsin niistä kovasti, koska ne ovat tositarinoita. Hituri itse tuskin enää elää, onhan se samanikäinen kuin minä. Varsoja sillä kyllä on useampia, elänevätköhän nekään enää.

Takakannesta:
Hituri on vain viiden kuukauden ikäinen varsa, kun se muuttaa uuteen kotiinsa. Siellä on kaikki vierasta. Pian Hituri tottuu ravitallin vilskeeseen ja saa uusia kavereita. Pieni ravurinalku se on itsekin, uuden emäntänsä Merjan ensimmäinen hevonen.
Hiturin ja Merjan mukana pääset mukaan ravitallin iloihin ja suruihin, opit ravihevosten valmennuksesta, varsanäyttelyistä, hevoshuutokaupoista ja varsojen koulutuksesta. Sitten koittavat Hiturin ensimmäiset kilpailut!
Kirjassa on myös pieni ravisanasto sekä Hiturin ja sen tallikavereiden sukutaulut.

Hituri on nyt Nokialla, kiitos Louhi! Voi mitä muistoja tämä kirja tuokaan! Ihanaa, luin heti jo vähän sieltä täältä otteita ja nautin. :) Ja aarteita aikanaan olivat tietysti monen monen hevosen sukutaulut, jotka kirjan lopusta sai käsin kopioitua itselle. Harvinaista taitaa olla se, että vielä 20 vuoden jälkeenkin oma sukuharrastus on säilynyt, tosin muoto on muuttunut aika rankasti ja siirtynyt nettiin. Hiturinkin tiedot jälkeläislistoineen löytää nyt helposti Sukupostista.

Mukava kirja kaikinpuolin, edelleen. Nostalginen lukuhetki. Tarina tosin jää kesken, sillä Hituri pääsi tässä kirjassa vain ensimmäiseen starttiinsa asti, sittemminhän sen statistiikkoihin kirjattiin kaikkiaan 58 starttia totosijoilla 4-2-4. Kirjoja toki tähän sarjaan on enemmänkin, jossa Hiturin vaiheita eletään. Mutta spoiler: ei Hiturista sitten koskaan ravuria oikein tullut, siirtyi siitokseen vuonna -90 ja sai 9 jälkeläistä. Niitäkin hetkiä sitten ainakin muistaakseni ekan varsan kohdalla käydään jossakin Hituri-kirjassa läpi.

Itse tosin elin käytännössä 24/7 lähinnä ratsupuolella lapsuuden ja pitkälle aikuisuuteen. Ravipuolikin kyllä jossain määrin tuli tutuksi isosiskon ollessa tallimestarina ravitallilla, monethan noista tämänkin kirjan lämpöisistä myytiin tänne Tampereelle, joten osa niistäkin oli tuttuja ihan "livenä". Mutta senaikaisten lasten yksi tutuimpia hevosia silti. Muutenkin Marvi (ja Mervi) Jalo kirjoittivat huiman määrän heppakirjoja, jotka tietysti ahmittu aikanaan nekin varmaan kaikki.

Ja loppuun vielä pakollinen ihmettely. Miksi ihmeessä kansikuva on täytynyt mennä kääntämään peilikuvaksi??? Se on sellainen kuva, joka ei sitä ensinnäkään tarvi (toimisi aivan täysin myös oikein päin ollessaan, hevonen kun on kuvattu lähes suoraan edestä) ja toisekseen nyt siinä on sitten Hiturin päämerkki väärinpäin. Hiturillahan läsi päättyy oikeasti vasempaan sieraimeen, kansikuvassa se päättyy oikeaan. Äly hoi?

Nostalgiasyistä lähti mukaani Tallipihan miitistä. Olen ollut täysverinen hevoshullu ja olen kai edelleenkin. Hituri on tuttu hahmo, kun minulle tuli aikoinaan Villivarsa-lehti, jossa kerrottiin Hiturin elämästä ja tallikavereistaan.

Oli kiva nähdä miitissä pitkästä aikaa!

Tänään on ollut vähän kenkku päivä, joten otin tämän iltalukemiseksi mieltä piristämään.
Olisin nyt kerralla enemmänkin lukenut Hiturin vaiheista, vähän tyngäksi jäi kirja. Kuvia on aina kiva katsoa, niitä oli mukavasti kirjassa.
Kirjan loppupuolen sukutaulussa oli monta tuttua nimeä. Olen ravitalleillakin lapsena/nuorena pyörinyt ja Hiturin sukulaisiakin hoitanut.
Tuo sukuposti on kyllä nykyään niin kätevä. On tullut joskus useampikin tunti vietettyä tutkailemassa tuttujen hevosten sukutauluja.

Kirja sopii bc-foorumin välipalalukuhaasteeseen.
Kirjassa on 120 s.

Terassin pöydällä.

Tämä on kiertävä kirja, joka etsii uusia lukijoita. Voit pitää kirjan, antaa sen jollekin tai jättää jonnekin löydettäväksi.
Teethän pienen merkinnän löydöstäsi, niin tiedän kirjan olevan tallessa. Olisi kiva kuulla myös mitä pidit kirjasta, jos päätät lukea sen. Voit tehdä merkinnän anonyymisti tai rekisteröidä itsellesi nimimerkin osoitteessa: www.bookcrossing.com
Lukuiloa löytäjälle!