Taivaanpojan tie lohikäärmevaltaistuimelta Pekingin puutarhatyöläiseksi.
Ostin kirpputorilta.

Kiinan viimeisen keisarin omaeläkerta. Pu Ji erotetaan perheestään ja kruunataan keisariksi 3-vuotiaana. Oman äidin sijasta häntä kasvattaa useampi äiti, edellisen keisarin vaimoja ja jalkavaimoja. Kolmen vuoden kuluttua Kiinasta tulee tasavalta ja hän joutuu luopumaan kruunusta. Elämä Kielletyn kaupungin yksinvaltiaana, eristettynä ja suojeltuna jatkuu aikuisuuden kynnykselle saakka.
Kun Kielletyn kaupungin portit avautuvat, Pu Ji liittoutuu japanilaisten kanssa, huudattaa itsensä vielä kerran Mantšurian keisariksi ja joutuu II maailmansodan tapahtumien jalkoihin ja vankeuteen Neuvostoliittoon.

Neuvostoliitto palauttaa Pu jin Kiinaan, ja hänet tuomitaan sotarikollisena uudelleenkasvatusleirille. Kymmenen vuoden kuluttua hän on oppinut uuden ajattelutavan ja aloittaa uuden elämän. Pu Ji kuoli tavallisena Kiinan kansalaisena 1967.

Aluksi tuntui kuin olisin lukenut Vanhan Testamentin sukutauluja. Outoja nimiä ja sukulaisuussuhteita vilisi. Ei riittänyt, että henkilöllä oli yksi nimi, vaan hänellä saattoi olla monta eri nimeä samaan aikaan ja nimet vaihtuivat tilanteen ja viiteryhmän mukaan.

Kirjassa oli seikkailukertomuksen makua, olihan Pu Jin elämä ainutlaatuisen kummallinen ja osui epävarmoihin ja väkivaltaisiin aikoihin maailmanhistoriassa. Viimeistä lukua, jossa uudelleenkasvatus ja pakollinen itsekritiikki tekee tehtäväänsä, oli melkein vaikeaa lukea. Jäin epäilemään "kääntymyksen" aitoutta ja varsinkin kokonaisvaltaisuutta, sillä mitään muutahan Pu Ji ei uudessa asemassaan ja uudessa Kiinassa olisi voinut kirjoittaa.

Jätän Viimeisen keisarin odottamaan vähän vaille klo 12 Setlementtitalon aulaan. Jos löydän kierrätyshyllyn, laitan kirjan hyllyyn. Jos en, jätän jollekin pöydälle.