Herra Mackenzien jälkeen
3 journalers for this copy...
Englanninkielinen alkuteos After Leaving Mr Mackenzie. Suomentanut Hanna Tarkka. Saatesanan kirjoittanut Petri Tamminen. Otava, 2001.
Miksi sittenkään luopua toivosta, kun niin moni ihminen oli rakastanut häntä? Julia Martin elää Pariisissa entiseltä rakastajaltaan herra Mackenzieltä saamansa avustuksen turvin. Kun avustus lakkaa, Julian on hapuiltava otetta omasta elämästään. Hän jättää nuhruisen hotellihuoneen kuljeksiakseen Seinen rannoilla, nukkavieruissa kahviloissa, elokuvateattereissa. Mutta sivullisuus on rahattomuuden kumppani, ja toivo uudesta elättäjästä hupenee vähitellen. Julia päättää lähteä Lontooseen tapaamaan sisartaan ja sairasta äitiään. Lontoossa hän myös uskoo vielä voivansa elää uusien ja vanhojen rakastajiensa kustannuksella. Jean Rhys kuvaa juurettoman, rahattoman naisen tuntoja 1920-luvun Pariisin ja Lontoon varjoissa mestarillisen minimalistisesti ja todenmakuisesti. Ihmisen kohtaamisen pelko ja toivo on alastomuudessaan ajatonta.
Jean Rhys oli minulle aivan uusi tuttavuus, vaikka hänen kirjansa ovatkin syntyneet jo 1920-luvulla. Tämä kirja ei jää varmaankaan ainoaksi, jonka luen hänen tuotannostaan. Jotenkin pidin hänen tavastaan kuvata ks. ajan naisen elämää ja jopa synkkiäkin tunnelmia tuon ajan Pariisissa ja Lontoossa. Kirjan päähenkilö ei todellakaan ole niin kuin esim. minä. Hän ikään kuin ajelehtii tilanteesta toiseen ja ajautuu rahattomuudessaan pyytämään miehiltä apua. En voisi ajatella elää noin. Jotenkin vaikuttaa, että hän ei edes halua muutosta tilanteeseensa. Rhysin kirjat eivät saaneet suosiota oman aikansa lukijoiden taholta. Hänen tuotantonsa oli edellä aikaansa.
Miksi sittenkään luopua toivosta, kun niin moni ihminen oli rakastanut häntä? Julia Martin elää Pariisissa entiseltä rakastajaltaan herra Mackenzieltä saamansa avustuksen turvin. Kun avustus lakkaa, Julian on hapuiltava otetta omasta elämästään. Hän jättää nuhruisen hotellihuoneen kuljeksiakseen Seinen rannoilla, nukkavieruissa kahviloissa, elokuvateattereissa. Mutta sivullisuus on rahattomuuden kumppani, ja toivo uudesta elättäjästä hupenee vähitellen. Julia päättää lähteä Lontooseen tapaamaan sisartaan ja sairasta äitiään. Lontoossa hän myös uskoo vielä voivansa elää uusien ja vanhojen rakastajiensa kustannuksella. Jean Rhys kuvaa juurettoman, rahattoman naisen tuntoja 1920-luvun Pariisin ja Lontoon varjoissa mestarillisen minimalistisesti ja todenmakuisesti. Ihmisen kohtaamisen pelko ja toivo on alastomuudessaan ajatonta.
Jean Rhys oli minulle aivan uusi tuttavuus, vaikka hänen kirjansa ovatkin syntyneet jo 1920-luvulla. Tämä kirja ei jää varmaankaan ainoaksi, jonka luen hänen tuotannostaan. Jotenkin pidin hänen tavastaan kuvata ks. ajan naisen elämää ja jopa synkkiäkin tunnelmia tuon ajan Pariisissa ja Lontoossa. Kirjan päähenkilö ei todellakaan ole niin kuin esim. minä. Hän ikään kuin ajelehtii tilanteesta toiseen ja ajautuu rahattomuudessaan pyytämään miehiltä apua. En voisi ajatella elää noin. Jotenkin vaikuttaa, että hän ei edes halua muutosta tilanteeseensa. Rhysin kirjat eivät saaneet suosiota oman aikansa lukijoiden taholta. Hänen tuotantonsa oli edellä aikaansa.
Outa1977 nappasi tämän RANTAKASSISTA:
Journal Entry 3 by outa1977 at Sastamala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, November 6, 2019
Kirja perillä. En ollutkaan aiemmin kuullut tästä kirjasta. Eiköhän tämä lukuun mene, sitten aikanaan.
Tämähän oli todella hyvä lukukokemus. Kirja on kestänyt aikaa ja siinä käsitellyt teemat sopivat hyvin tämänkin päivän ihmiselle.
Päähenkilön ajelehtemista on jokseenkin tuskaista seurata, miten hän elää hetkessä, impulsiivisesti ja vailla päämäärää. Hän mielellään myös vetäytyy tilanteista sen paremmin niitä oikeastaan analysoimatta.
Lähipiiriä naisen käytös selvästi tuskastuttaa ja suututtaa, mutta häntä kohtaan tunnetaan myös sääliä.
Itsekin tunsin jonkinlaista sympatiaa, koska mielestäni hän pakeni vain ahdistustaan, eikä halunnut olla pohjimmiltaan ilkeä hyväksikäyttäjä?
Rhys oli taitava kertoja. Hän varmaankin piti paljon kissoista, koska niitä vilahtelee kirjassa useampi.
Päähenkilön ajelehtemista on jokseenkin tuskaista seurata, miten hän elää hetkessä, impulsiivisesti ja vailla päämäärää. Hän mielellään myös vetäytyy tilanteista sen paremmin niitä oikeastaan analysoimatta.
Lähipiiriä naisen käytös selvästi tuskastuttaa ja suututtaa, mutta häntä kohtaan tunnetaan myös sääliä.
Itsekin tunsin jonkinlaista sympatiaa, koska mielestäni hän pakeni vain ahdistustaan, eikä halunnut olla pohjimmiltaan ilkeä hyväksikäyttäjä?
Rhys oli taitava kertoja. Hän varmaankin piti paljon kissoista, koska niitä vilahtelee kirjassa useampi.
Ooh, kiitos!! Tykkäsin Rhysin Wide Sargasso Sea:sta valtavasti, joten odotukset ovat korkealla :)
Merkillinen hahmo tuo Julia. Kertakaikkiaan.