Luin tämän kirjasarjan pari vuotta sitten, ja nyt vain koko ajan odotan että olisin unohtanut sen tarpeeksi hyvin jotta voisin lukea sen uudelleen. Kirjasarja kertoo Arn Magnussonin tarinan keski-ajan Ruotsista ristiretkille Lähi-itääan ja takaisin, ja on ollut minulle todella vaikuttava sarja. Tie Jerusalemiin on sarjan ensimmäinen osa. Kirjat kuvaavat hyvin historiaa, mutta oikeastan ne kertovat hyvästä ja pahasta ja niiden kovin häilyvästä erosta, kuinka matka Taivaasta helvettiin on kovin lyhyt, mutta toisaalta pitkääkin pidempi. Kirjat kuvaavat hienosti miten hyve voi muuttua hulluudeksi, ja kuinka vain todella viisaat voivat nähdä viisauden meissä kaikissa.
Tämän kyseisen teoksen alku koettelee hieman lukijaa, kuinka hän kestää hulluutta, ja haluaako jatkaa kirjan matkaa, ja ratkaisu on tehtävä. Jos uskaltaa silti luottaa näihin kehuihin että todella hienoja lukukokemuksia on tulossa, tuskin tulee pettymään. Näin minullekin kävi, alussa todella epäiröin voiko tästä tulla mitään hienompaa, mutta lopulta uskoin kun niin moni hieno ystäväni tätä oli minulle suositellut, että pakko tässä on olla jotain ytyä. Ja lopulta en pystynyt päästämään kirjoja enää käsistäni.
Ja nyt vain odotan, että saisin ne käsiini taas...

Kirja pääsi aluksi pysyväiskokoelmaani, varaan sen itselleni sen varalle, että jos jonain päivänä sydämeni on oikein rikki tai kaipaan muuten vain pikaista pakoa todellisuudesta, voin kaivaa sen esiin ja hukuttautua sen hienoon tarinaan ja unohtaa kaiken muun.
Mutta koska haluan jakaa tämän kirjan minulle antaman ihanuuden muillekin, laitan kirjan avl-hyllyyni, ja jos joku oikeasti sen todella haluaa lukea, päästän kirjan jatkamaan matkaansa eteenpäin...
Tällaisia kirjoja pitäisi olla aina hyllyssä pari kappaletta, jotta niihin voi tarpeen tullen sukeltaa ja sulkea silmänsä kaikelta muulta. Onneksi minulla on tällä hetkellä muutama muu sen tapainen kirja kotona niin voin antaa tämän eteenpäin jos joku toinen sitä kaipaa enemmän.

Kirja lähti Piikulle tänä aamuna. Hyviä lukuhetkiä!

Kirja saapui perille aurinkoisena perjantaipäivänä. Kiitokset katyanille!

Syksyn lukulista -projektissani kävi ilmi, että aika monet ovat kiinnostuneita tästä kirjasta. Ajattelin siis antaa sen kiertää Suomea rinkinä, ja lukea itse vasta myöhemmin.

Osallistujat toistaiseksi (päivitetty 30.8.)

dotdot, Helsinki
kihaan, Vaasa (haluaa jonon hännille)
.
.
.
takaisin minulle

Rinkikirja ilmestyi postilokeroon kahden muun kirjan kanssa. Kiitos vain, Piiku.

Näin elävää ja runsaita visuaalisia mielikuvia herättävää kirjaa en ole vähään aikaan lukenut. Kiitokset sekä katyanille että Piikulle kirjan laittamisesta kiertoon. Huima tarina jo trilogian ensimmäisen osan loppuun mennessä! Kun tarina on hyvä, eivät epäuskottavat henkilötkään haittaa. Kaikki palvelee tarinaa.

Lukijalle on rouva Sigridin näystä lähtien selvää, mikä Arnin kohtalo on. Alusta asti luin kirjaa oudon fatalismin vallassa. Arnin kohtalo oli olla lopulta ilman vapaata tahtoa. Jumalan valituilla ei kai sellaista voi ollakaan.

Guillou oli saanut kirjaansa mahtumaan valtavasti pohdintaa synnistä ja oikeasta ja väärästä. Olin aivan liikuttunut siitä, miten nuori Arn luostarissa pohti sanomisiaan ja jopa ajatuksiaan. Hetkittäin tuntui siltä, että Guilloun ei olisi tarvinut tehdä Arnista niin täydellistä, vähempikin olisi riittänyt. Toisaalta oli hauska lukea, miten hän kerralla laittoi Arnäsin kotitalousasiat kuntoon. Hauska tapa esitellä luostareista levinneitä innovaatioita.

Eniten kirja viehätti minua kuitenkin kuvauksena Ruotsin valtion syntyvaiheista. Kirjassa oli koko yhteiskuntajärjestys ilman oppikirjamaisia selitysosuuksia. Kirja sai minut myös kiinnostumaan orjien ja kristittyjen maanomistajien välisestä kuilusta. Molempien uskomusmaailma oli nykynäkökulmasta silkkaa taikauskoa. Guillou antaa silti ymmärtää, että orjat olivat monessa asiassa lähempänä meitä. Heillä lienee ollut vaurasta väkeä parempi käsitys esimerkiksi ihmisruumiista ja terveyteen liittyvistä asioista. Heillä oli ns. tervettä maalaisjärkeä, jota eivät pyhimykset olleet sumentaneet. Hulluus on suhteellista.

Kello on nyt seitsemän aamulla, enkä ole jaksanut muodostaa oikein järkeviä lauseita. Pahoittelen.

Kirja lähtee 2.10. kihaanille.

Ehdin jo huolestua, että kirja eksyi matkalla, mutta tulihan se kuitenkin turvallisesti perille. Kiitos, dotdot!

Viimein ja vihdoin sain kirjan luettua loppuun, on aika ollut vähän kortilla viime aikoina. Pidän historiallisista kirjoista eikä tämä tehnyt poikkeusta. Mennyt maailma kiehtoo ja kutkuttaa mielikuvitusta. Kuningas Arthurin tarinat ovat olleet suosikkejani, mutta myös Arnin tarina oli vaikuttava. Oman mausteensa lukemiseen antoi se, että tarina sijoittui naapurimaahan ja oli siten hyvin lähellä.

Toivottavasti jossain vaiheessa törmään sarjan jatko-osiin, mieltä jää kaihertamaan, miten Arnin käy ja minkälaisiin seikkailuihin hän matkallaan törmää. Hauska yhteensattuma on myös se, että sillä välin kun kirja on ollut minulla kesken, julkisuuteen tuli tieto, että Arnin tarinasta ollaan tekemässä elokuvaa. Tämä tieto siis ehdottomasti korvan taakse ja leffaa katsomaan, kunhan se teattereihin tulee.

Kiitos kirjan vapauttajalle katyanille ja Piikulle ringin järjestämisestä. (postitettu Piikulle 26.1.07)

Kirja on taas täällä, kiitos molemmille rinkiin osallistuneille.

Noniin, minähän en siis ole lainkaan kiinnostunut historiallisista romaaneista. Tämä kirja oli kuitenkin poikkeus, se tempasi minut mukaansa heti ensimmäisestä luvusta alkaen. Mahtavia henkilöitä (rouva Sigrid on suorastaan idolini!), jännitystä ja romantiikkaa, puolituttuja naapurimaan maisemia... tästä ei kirja paljoa parane. Trilogian kolmas osa minulla jo onkin odottamassa lukuvuoroaan, mutta täytynee etsiä ja lukea ensin kakkososa.

Kiitos paljon katyan kun annoit rakastamasi kirjan kiertoon!

Kuvassa Skaran tuomiokirkko, jonka vihkimisestä kirja alkaa.

katyanin journal entryn perusteella arvelin että hän saattaa haluta lukea sen uudelleen. Ajoitukseni taisi olla hyvä, ja kirja matkaakin nyt takaisin Jyväskylän suuntaan. Lukuiloa, katyan, ja kaikkea hyvää.

Arn palasi yllättäen kotiin. Hyvä, sillä juuri nyt tuntuu olevan elämässä sellainen hetki että olisi ihana uppoutua näihin seikkailuihin... Kiitos paljon Piikulle kirjan lähettämisestä ja kauniista sanoista!

Hyvia seikkailuja ja lukuhetkia!