Netistä poimittu:

Raakel Oksa saa kunnostusprojektikseen kahden asunnon yhdistämisen Töölössä. Raakelin ja hänen luottoremontoijansa Dannen purkaessa väliseinää he löytävät rakenteista peltisen keksipaketin, johon on säilötty katkaistu letti ja leinikkimekko.

Kesällä 1960 lahjakas viulistityttö matkustaa Kainuusta Helsinkiin kesäkurssille saatuaan maakuntajuhlassa stipendin. Hilkka asettuu vanhapiikatätinsä asuntoon. Unelmien kesä, jolloin Hilkka omistautuu viulunsoitolle ja ensirakkaudelle, päättyy kuin saksilla leikaten.

Eppu Nuotion dekkarisarjan avaus esittelee intohimoisen käsityöläisen, Raakel Oksan, joka puusepän työnsä ohessa tempautuu selvittämään rikoksia eri kaupunginosissa. Raakel Oksan tähdittämä sarja sammuttaa janon, jonka Nuotion Ellen Lähde -sarja jätti lukijoihinsa.

Kirja lähtee kuriiripostina kohti Turkua toivelistayllärinä. Lukuiloa!

Kiitokset toivelistakirjasta, Pamina ja kuriiri sakirmo! Lainasin tämän kirjastosta äskettäin, mutta en ehtinyt vielä aloittaa, joten aloitanpa sitten tätä.

Otin tällä viikolla jo luettavaksikin - nyt on noin 60 sivua takana. Leppoisaa kerrontaa, ja plussaa lyhyistä luvuista (keskimäärin 3-8 sivua tähän mennessä). Tätä kirjaa on helppo lukea halutessaan vaikka pitkin päivää, pienissä erissä.

Yksinkertaisesti tykkäsin. Hyvä todiste tästä on sekin, että luin eilen, lauantaina, noin 100 viimeistä sivua kirjasta. Yleensä en jaksa/ehdi/viitsi lukea mitään kirjaa niin paljon yhden päivän aikana.

Pehmodekkariksikin kirja oli melko lyhyt, vain noin 230 sivua, mutta eipä se haitannut, kun en ole paksujen kirjojen ystävä muutenkaan. Pidin kirjassa erityisesti siitä, että siinä ei keskitytty liiaksi siihen tuttuun kysymykseen: Kuka oli syyllinen? Kirja toimi hyvin myös suomalaisten ihmissuhteiden nykyaikaisena kuvauksena uusioperheineen ja parisuhdepulmineen. Oli myös mukavaa, että kirjassa kuljetettiin rinnakkain kahta aikajanaa. Sekavuutta se ei kirjaan tuonut, olenhan tottunut tähän Nuotion kirjoissa jo ennenkin. Remontin etenemisen kuvausta sen sijaan en pitänyt järin kiinnostavana, joten ne osuudet luin pikana läpi.

Ulkomusiikillisena ansiona on tuotava esiin vielä se, että tykkään, kun teksti on ladottu kirjaan väljästi eli siten, että rivit ovat kohtuullisen mittaisia, mikä tekee kirjasta myös nopealukuisemman. Kovakantisen kirjan etu on sekin, että sitä ei tarvitse myöskään pitämällä pitää auki, vaan kirjan voi antaa levätä pöydällä tai vaikkapa sohvan käsinojalla.

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen.

Kirja pääsee tarjolle talviseen paikallismiittiin!

Miitistä mukaan.