Espanjalaiset vainoavat ja ryöstelevät kaiken, mitä eteen tulee. Joukko intiaaneja auttaa pakenevia ja lähtevät hakemaan lisäjoukkoja. Seikkailu odottaa...

No joo, tulikepit lauloi, nuolet viuhui. Muutama kuoli, jokunen pelastui. Hevoset ja kultakin olivat mukana tarinassa. Luin, viihdyin, mutta pidinkö? En tiedä.

Vaihtoehto maitopurkin kyljen lukemiselle.

Pakko ihmetellä millaiset kirjamarkkinat Porissa oikein on, kun sarjiksista tulee kuta kummempaa kamaa vastaan.. Joku tässä kannessa vaikuttaa tutulta, katsotaan pulpahtaako mitään muistikuvia pintaan!

Jooei. Lännentarinat eivät vaan uppoa, paitsi ehkä Umpahpahit kaikessa ylilyönteisyydessään. Tämä oli kuin C-luokan italowesterniä olisi seurannut kuvakäsikirjoituksena. Tex Willereissä sentään rymistellään eri vuoden- ja vuorokaudenaikoihin, mutta nyt tuntui kuin Alastalon salissa olisi istunut. Kaipa Sudenpennulle jostain vielä löytyy kiinnostunut lukija... Mutta käytän tämän vähän isommalla nitojalla ennen kuin albumi pääsee vapaille preerioille!

Sarjista sen lukijalle!

Tänks.