"He olivat niin nuoria, heillä oli elämä edessään ja yhtäkkiä kaikki oli ohi. He istuivat kerta toisensa jälkeen hautajaisissa, ja aina heitä oli yksi vähemmän paikalla.

Mutta kävi onneksi myös niin, että Paulin hautajaisissa kaikilla oli murheen keskellä kerrankin hauskaa. Paulin itse käsikirjoittamistaan hautajaisista sukeutuu karnevaali, joka saa lukijankin nauramaan kyyneleet silmissä. Ja muistamaan, että lopulta kyse on kuitenkin elämästä, ja elämisestä.

'Tämän tarinan asiat ovat tapahtuneet. Kaikki on totta. Minä olen yksi selvinneistä. Halusin rikkoa hiljaisuuden. Olen tehnyt sen nyt.'"

Aids-epidemian keskellä eläneiden tukholmalaisten homomiesten elämästä kertovan omaelämäkerrallisen romaanitrilogian kolmas osa.
Koko trilogia on todella vaikuttava eikä niiltä kyyneliltä voi välttyä.

Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Torka aldrig tårar utan handskar - 3. Döden suomentanut Otto Lappalainen.
Pokkari, löysin Tampereen Sampolan kirjaston kirjanvaihtokärrystä.