Sivulta kirjasampo.fi:

Väkevä romaanisarjan aloitus naisten sodasta.

Historiallinen romaani lotaksi lähtevästä Raakelista. Ujo tyttö uhmaa perhettään ja naiseuden tiukkoja rajoja osallistumalla lottana jatkosotaan 1941.

Kun tuore ylioppilas Raakel Suviranta pukee ylleen lottapuvun, äiti Greta saa migreenin. Raakelille sota on pääsylippu pois kodin ahdistavasta ilmapiiristä, hän haluaa todistaa pärjäävänsä Siellä Jossakin. Mitä pidemmälle sota etenee, sitä rujommilta sen kasvot alkavat näyttää, samoin ystävyys, ihastus ja oma uusi vapaus.

(Tammi)

Tämä oli todella hyvä esikoisteos. Aloitin tätä hieman varauksella, koska mietin miten tässä kuvataan sotaa. En nimittäin ole sotakirjojen ystävä. Nopeasti kirja osoittautui kuitenkin todella hyväksi. Sotaa kuvattiin, sillä eihän tällaista kirjaa muuten voisi kirjoittaa, mutta kaikki kuvattiin hienosti ihmisten ajatusten ja elämän kautta. Kirjassa korostui hyvin mielen järkkyminen kaiken kauheuden keskellä. Näennäisesti hyvin pärjäävä saattaakin romahtaa yhtäkkiä eikä mielen järkkyminen katso ikää tai varallisuutta. Onneksi kirjan takakannessa sanotaan tämän kuuluvan uuteen Suviranta-sarjaan, sillä joidenkin henkilöiden kohtalo jäi täysin avoimeksi eikä kirjassa kerrottu kaikkea, mikä antoi syyn joidenkin henkilöiden tekemisille. Pitää laittaa kirjailijan nimi mieleen, sillä mielelläni luen lisää Laitosen teoksia.

Hyviä lukuhetkiä toivekirjan parissa ja mukavaa kevättä!

Kiitos ihanasta hippakirjasta, vaikuttaa aivan täysosumalta minulle. Onkohan tämä yhtä hyvä kuin Merja Mäen Ennen lintuja?
Kiitokset myös miittiseurasta!

Jemmaan tämän toki jälkeeni myös toisille toivojille.

Pidin tästä paljon, koskettava ja hieno esikoisteos. Raakelin kasvua ja uskoa omien kykyjensä ja sitkeytensä riittämiseen kuvattiin osuvasti. Vaikean äitisuhteen ja ystävyyssuhteiden tilanteet limittyivät sodan kauhistuttavien reaaliteettien avautumiseen ja ymmärtämiseen. Seikkailunhalu muuttui selviytymiseksi. Kirjan sotakuvaus kumpusi kaunistelemattoman liikuttavasti ja aidon tuntuisesti yksilöiden omista, minuuttakin rikkovista rintamakokemuksista.

Melkein harmitti, kun kirja loppui niin monen asian jäädessä vaille selvennystä. Täytyy siis seurailla Laitosen seuraavan kirjan ilmestymistä.

Lämmin kiitos lukumahdollisuudesta, tämä kirja jatkaa nyt hippana eteenpäin.

Tiiliskivihaaste vol 2.

Hippa-kirja pääsee toivottavasti pian outa1977:n käsiin.

Antoisia lukuhetkiä ja valoisia kevätpäiviä!

Tämä pääsi pian käsiini, kun olin sopivasti maisemissa.
Kiitos toiveeni täyttämisestä!

Odotin tältä jonkin verran enemmän. Ihan kelpo esikoinen, mutta olen lukenut parempiakin kirjoja aiheeseen liittyen. Teos on helppolukuinen, mutta en oikein syttynyt itse tarinaan kunnolla.
Loppusanoissa kiitellään Ville Kivimäkeä ja voin suositella hänen kirjaansa Murtuneet mielet.